Ilmaista parkkiaikaa ei ole, ainakaan jos käytät kauppakeskuksen sovellusta – futuristi Elina Hiltunen muistuttaa, että meistä kerätään tietoja jatkuvasti
Tulevaisuudentutkija Elina Hiltunen virkkaa pehmo-otuksia, etsii heikkoja signaaleja ja miettii millaista on tulevaisuuden sodankäynti.
Lataa kauppakeskuksen sovellus kännykällesi ja saat pari lisätuntia ilmaista parkkiaikaa, ja sen jälkeen tiedetään, missä kaupassa kävit, mitä ostit ja mitä sinulle kannattaa tarjota seuraavaksi. Kätevää, mutta siinä ei ole koko totuus. Pahimmillaan tietoja voidaan käyttää myös väärin. Näin muistuttaa futuristi, tulevaisuudentutkija Elina Hiltunen. Kannattaisiko sittenkin maksaa se parkkimaksu pankkikortilla?
– Itse kyllä tarkistan, että millä sovelluksella parkkini maksan. Vaatimus on se, että sovellus ei kerää ja yhdistele laajaa määrää tietojani ja jaa niitä kolmansille osapuolille. Sitä kannattaa ajatella, että minne se sovelluksen keräämä tieto loppujen lopuksi valuu ja kuka sitä käyttää.
Kauppakeskuksen ostokäyttäytymistä keräävä sovellus on vain yksi, ehkä kuitenkin kohtuullisen viaton juttu, mutta kun Elina on seurannut sitä, kuinka esimerkiksi Kiina valvoo teknologian avulla uiguureja, niin puhutaan jo aivan eri mittakaavan asiasta.
– Näistä asioista pitää puhua ja pitää niistä myös meteliä. Se on yksi futuristin tehtävistä.
Samoin on Elinan mielestä pohdittava arvoja ja moraalia. Vaikka joku asia voitaisiin tehdäkin, niin onko se oikein?
– Kyllähän jo nykyteknologian avulla voitaisiin tarjota ravintolassa vaikka tietyn julkkiksen lihaa. Otettaisiin hänestä kudosnäyte ja kudoskasvatettaisiin siitä pihviä. Onhan siinä muutama moraalisterveydellinen asia pohdittavana.
Aivan toinen kysymys on sitten se, että ostaisiko sitä pihviä kukaan.
Onko joka maassa oma Kekkonen?
Äiti, kuinka kaukana on avaruus, kysyi futuristi Elina Hiltusen tytär. Tulevaisuudentutkijan vastaus oli tarkka ja tieteellinen.
– Noin sadan kilometrin korkeudesta se alkaa.
Elina sanoo, että häntä askarruttivat nuoruudessa ihan toisenlaiset kysymykset. Ydinsodan uhka ja etenkin Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuus vuonna 1986 pelottivat ja tekivät nuoren ihmisen elämän epävarmaksi.
– Sitten vielä kuoli presidentti Kekkonenkin ja se oli kyllä yhden aikakauden loppu, ehdottomasti. Pienenä luulin, että joka maassa on kekkonen vallassa ja meillä sen nimikin nyt sattui olemaan Kekkonen.
Elinasta piti alun perin tulla taiteilija, mutta hän tuli siihen tulokseen, että taidot eivät riitä ja opiskeli sen sijaan kemian alan diplomi-insinööriksi. Plakkarissa on myös kauppatieteiden tohtorius ja amigurumien virkkaaminen hoitaa taiteellista puolta.
– Amigurumit tulevat Japanista ja ne ovat tällaisia pieniä, pehmeitä juttuja. Virkkasin myös lasten kavereille niitä lahjaksi, koira oli suosikki.
Pandemia-aika on nostanut kädentaidot uuteen nousuun ja se on futuristin näkökulmasta hyvä asia.
– Onhan se tärkeä juttu huoltovarmuudenkin kannalta, että osataan parsia sukkia tai nikkaroida.
Futuristin pään sisällä
Mitä futuristi sitten oikein tekee? Elina Hiltunen sanoo, että jos hänen päänsä sisälle katsottaisiin, siellä näkyisi aikamoinen faktojen ja mielikuvituksen sekoitus. Tulevaisuuden ennakointi on paitsi matematiikkaa, myös ympäröivän maailman havainnointia ja asioiden luovaa yhdistelyä. Mutta mitä ihmettä ovat heikot signaalit?
– Ne ovat sellaisia tässä ajassa olevia usein outoja ja naurettaviakin asioita, jotka enteilevät tulevaisuutta. Vaikka nyt kännykkä, se oli ensi alkuun omituinen laite, nyt niitä on jokaisella.
Vaikka Elina sanoo, että futuristi ennakoi, ei ennusta, niin miten hän onnistui kuitenkin ennustamaan pandemian jo paljon ennen kuin koronasta tuli jokapäiväistä elämää?
– Miten sen nyt ottaa. Pandemian tuloa on Maailman terveysjärjestö WHO ennakoinut jo pitkään, ja tulin joku vuosi sitten maininneeksi sars-tyyppisestä pandemiasta, kun pohdin matkailun tulevaisuutta. Se oli juurikin sitä ennakointia, ei ennustamista.
Futuristit puhuvat villeistä korteista, odottamattomista tapahtumista, jotka sotkevat skenaariot. Sota ja pandemia ovat sellaisia.
– Meillä on tapana toivoa, että asiat menevät hyvin. Siksi vaikkapa niitä heikkoja ja vähän vahvempiakin merkkejä ei haluta nähdä. Venäjän hyökkäys Ukrainaan voisi olla esimerkki siitä. Ajateltiin, että ne vain uhittelee, ja sitten käykin näin.
Ankeuttajat asialla
Sanotaan, että masennus vie ihmiseltä tulevaisuuden ja siksi taitaakin olla kohtalon ivaa, että siihen sairastui juuri tulevaisuudentutkija, vai mitä Elina?
– Olen sairastanut neljä vakavaa masennusta ja tiedän tosiaankin, miltä tuntuu, kun sitä tulevaisuutta ei tunnu olevan. Harry Potterin ankeuttaja, joka imee ihmisestä ilon ja värit, se on loistava kuvaus siitä, miltä minustakin on tuntunut.
Masennuksen syvintä olemusta on vaikea kuvata ihmisille, joka sitä ei ole kokenut, Elina sanoo. Ankeuttajien lisäksi Elina on kuvien avulla yrittänyt valaista asiaa. Yhdessä hänen kuvistaan ihmistorso leijuu keskellä ei mitään, ja häntä hoidetaan erilaisilla letkuilla.
– Se kuvaa sitä, että ei jaksa mitään. Ei jaksa pitää huolta itsestään, ei syödä ei mitään. Siinä on se toive, että joku pitäisi minua hengissä.
Elina sanoo, että hänen oli vaikea hyväksyä masennusta sairautena. Heti kun olotila oli parempi, hän jätti lääkkeet ottamatta ja vajosi kerta kerralta syvemmälle. Puoliso oli vankkumaton tuki.
– Niinkin kävi, että hän suurin piirtein istui päälläni ja pakotti minut ottamaan lääkkeet.
Elina sanoo, että hän häpesi sairauttaan ja piti itseään heikkona. Sitten tapahtui jotakin traagista, Elinan rakas äiti kuoli äkillisesti.
– Äiti oli aina kehottanut minua syömään lääkkeeni ja silloin ajattelin, että se oli äidin lahja minulle. Nyt syön masennuslääkkeitä loppuelämäni, enkä häpeä sanoa sitä ääneen. Ne pitävät minut terveenä ja toimintakykyisenä.
Elina sanoo, että häntä kiehtoo sähkö hoitomuotona. Tasavirtapipo päähän, se antaa pieniä sähköiskuja tiettyihin kohtiin aivoja.
– Se on hyväksytty Käypä hoito -suosituksissakin. Onhan masennusta hoidettu sähköllä jo pitkään, mutta se on vaatinut osastolla käyntiä ja pientä nukutusta. Pipo päässä voi vaikka istua ja kutoa sukkaa ja antaa sen vaikuttaa.
Se suurin megatrendi
Paitsi heikkoihin signaaleihin, futuristi syventyy myös megatrendeihin. Nyt ei puhuta mistään seuraavan kauden muotivillityksistä, vaan isoista ihmiskunnan tulevaisuuteen liittyvistä asioista. Elinan mukaan yksi trendi on ylitse muiden.
– Ekokatastrofi ja luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen, siitä pidän meteliä aina ja joka paikassa.
Vaikka puhutaan isoista, globaaleista asioista, niin Elina näkee ilmastonmuutoksen merkit arjessa, yllättävissäkin paikoissa.
– Olin Helsingin rautatieasemalla ja yritin tarkistaa valotaulusta, että miltä laiturilta juna lähtee. Taulu oli poissa ja tilalla oli vaneri, jossa luki, että koska viime kesä oli lämpimin sitten vuoden 1937, niin tämä led-taulu kärähti.
Meemien ja mielikuvien sota
Tällä hetkellä Elina Hiltunen opiskelee Maanpuolustuskorkeakoulussa ja tekee väitöskirjaa, jossa hän tutkii science fictionin käyttöä maanpuolustuksen ennakoinnissa. Siis mitä ihmettä – valomiekkoja ja avaruusaluksia?
– Ei siellä ehkä ihan valomiekoilla sodita. Itse olen enemmän kiinnostunut kognitiivisesta sodankäynnistä, siitä millä keinoilla yritetään vaikuttaa ihmisten mieliin. Vaikkapa meemit ovat jo osa tämän päivän sodankäyntiä.
Elina kirjoittaa science fictionia itsekin. Monet tarinat perustuvat omiin kokemuksiin.
– Kun äitini kuoli, näin jatkuvasti samaa ahdistavaa unta. Ajattelin, että jospa olisikin sellainen laite, unien korjaaja, jolla tämän unen saisi keskeytettyä. Kirjoitin siitä sitten tarinan. Ja kohta loppui se minunkin uneni.
Maailman kriiseistä huolimatta Elina tunnustautuu optimistiksi. Ei sen takia että on tutkija, vaan sen takia, että on äiti.
– On vaan uskottava, että hyvä voittaa.
Flinkkilä & Kellomäki TV1 lauantaina 7.1. kello 17.10 ja sunnuntaina 8.1. kello 9.10 sekä Yle Areena. #flinkkiläkellomäki
