Sähläävä kirjailija Heli Laaksonen kerää kuitit pesuvatiin ja puolustaa epätäydellisyyttä – “Munaava ihmist o helpomp rakastaa ko täyrellist”
Iloisuudestaan ja huumoristaan tunnettu, lounaismurteella tykittävä kirjailija Heli Laaksonen muistuttaa, että jokainen meistä murehtii ja töpeksii. Ja juuri siksi me tarvitsemme toisiamme.
Kirjailija Heli Laaksosen, 50, ura näyttää ulospäin upealta ja vaivatta eteenpäin soljuvalta, mutta totuus on moniulotteisempi. Heli tunnustautuu munaajaksi ja sählääjäksi.
Arki on runoilijan omien sanojen mukaan jatkuvaa räpiköimistä. Sitä aiheuttaa erityisesti arvaamaton tarkkaavaisuus, joka saa keskittymään odottamattomiin yksityiskohtiin ja unohtamaan muun ympäristön.
– Mää en ol ehkä kovin neurotyypilline nii sanotust.
Heli opiskeli pahimpien koronavuosien aikana luonto- ja ympäristöneuvojaksi. Koulussa opiskelukaverit tottuivat pian siihen, että Heli ilmestyi luokkaan viime hetkellä ja puki päällensä asuntolan ja luokan välisellä matkalla. Yhden kerran tosin pukeutuminenkin jäi puolitiehen.
– Mää tulin luakkaan ilma hamet, ko en ollu muistanu sitä laitta. Otin takin pois ja siin kattosin, et ai kauhia, mää olen tämmösis pelkis lekkinsseis täsä. Mut siin mää sit vaa olin!
Mää tahtoissin, et kaik menis niinko mää olen ajatellukki, mut ei ne men.
Keikkareissuillakin on nähty vastaavia vaatetustilanteita. Heli nauraa, että joka kerta pukeutuessa tuntuu siltä, kuin olisi niissä hommissa ensimmäistä kertaa.
Kesken erään keikan Heli huomasi runoa lukiessaan, että jotakin vaaleaa vilkkuu leuan alla. Se osoittautui paidan pesulapuksi. Esiintymisasu oli väärinpäin tuplasti: saumat ulospäin ja niskapuoli edessä. Varmaa oli vain se, että jos Heli itse oli sen huomannut, oli koko yleisö nähnyt sen jo hyvän aikaa.
– Se o iha selvä peli loppuje lopuks siin tilanttes, ko mää tiäsin, et kaikki muut o sen jo nähny ja myäskin sen mun tyrmistykseni, ku mää itte huamaan sen. Mitä siin mittä muut voi tehrä, ko pyrski ittellensä, ei mittä muuta.
Kiehtovat koneet ja yllättävät eksymiset
Liikenteessä runoilija saattaa eksyä reitiltään, koska huomio kiinnittyy johonkin jännittävään yksityiskohtaan, kuten tiejyrään, joka on erityisen hieno ja oranssi.
– Mää ruppen miättimä sitä tiäjyrä ja oranssi ja katon, et sil kuskil onkin tommone ruuvimeisseli tual rintataskus. Ja sit mää olen taas ajanu juur sin jonnekki heijän tyäkoneitte joukko. En ol koskan kolaroinu sentä. Mää tahtoissin, et kaik menis niinko mää olen ajatellukki, mut ei ne men.
Vaik mää kui sanoissin, et mää ole runonkirjottaja, ni mul kuitenki täyty olla kuitit järjestykses.
Työelämässä Heli kokee hankalimmaksi laskutuksen. Huomiolla on taipumus kohdentua ihan mihin muuhun hyvänsä mieluummin, kuin tekeillä oleviin paperitöihin.
– Ei munt ol vapautettu mistän kirjanpitämisest. Vaik mää kui sanoissin, et mää ole runonkirjottaja, ni mul kuitenki täyty olla kuitit järjestykses.
Heli nauraa lähettävänsä laskun tyypillisesti kolme kertaa uudestaan asiakkaan huomautettua jostakin puutteesta tai lipsahduksesta. Yhdelle asiakkaalle lähti kerralla Helin koko vuoden laskutus.
– Emmää tiärä, mitä knappi mää painoin, mut se sai ne kaik laskut. Ja hän suhtautus sihe nii ihanast: pisti mul viästi, et sopiskos sul, et mää maksan vaan tämän viimisimmä? Voi et munt hävettä simmoset!
Oranssin pesuvadin menetelmä
Pikkusiskolla on Helin arjen kesyttämisessä oleellinen rooli. Kun sisarukset olivat lapsia, Heli hoiti paljon viisi vuotta nuorempaa Outia. Nyt Outi auttaa epäkäytännöllistä Heliä kirjanpidossa. Sisko on luonut Helin avuksi oranssin pesuvadin järjestelmän.
– Hän sanos, et lait tähän kaik paperit, mitä vuare aikan tule, älä lait mihenkkkä muual, vaan tähän pesufati. Ja mää laita. Mut kyl siält ain joku puuttu, vaik hualellisest mää ne pistän sin ja sit viän sen pursuvan pesufatin hänel vuare alus. Hän raakka ne läpitte ja lähettä mul sit viästin, et tämmönen kuitti nyy tarttis viäl löytä. Ja mää niit sit hajen. Meil on tämän sorttine systemi, et kirjanpitäjäl pysyis miälenterveys.
Apu helpottaa valtavasti. Heli kertoo, että laskujen kirjoittamisen päivinä ei runoja synny eikä keikoilla käydä.
– Mul mene niimpal keskittymist simmosse. Joku asia, mikä on toisel ihmisel täyt rutiini, viä mult kaike voima.
Jokainen on vähän naurunalainen
Helin mielestä epätäydellisyyksistä ja munauksista on hyvä puhua ääneen. Munailevaista ihmistä kun on paljon täydellistä ihmistä helpompi rakastaa. On tärkeää saada nauraa itselleen ja lempeästi muillekin.
– Ihmiset o hassui. Ihmiset o vähä naurualassi jokane – ja ittekki saa olla simmone. Munaava ihmist o helpomp rakastaa ko täyrellist, kyl mää nii ajattele. Ne munaukset kerto siit, et hän o epätäyrelline, hän tartte meit toissi ihmissi, ei hänkä ol mikkä suvereeni. Nii munst se o iha välttämätönt et töppei tule ja niist voi toine sul jotenki kivast sanno. Ei kaikki asioihi saa lohdutust, mut seki autta, jos saa kertto, kui huano mää taas oli.
Leppoisa suhtautuminen omiin ja toisten mokiin säteilee ympäristöön. Huikean määrän kirjoja kirjoittanut Heli Laaksonen on iloisen ihmisen maineessa. Kirjailija huomauttaa kuitenkin, että läheiset ihmiset näkevät esiintyjäroolin takana myös synkkyyteen vajoamiset ja pienet raivarit.
– Ilo o iso osa minu, mut se ei ol ainut osa. Ko menen keikal esiintymä, rakennan sen mun juttuni ain sil taval, et ens on keviöi ja ilossi jutui, sit vast puhelen vähä murheellissi, ko murheellissiaki ain tapahtu. En tahtois olla semmonen, etten koska puhuis mittä murhei. Joskus joku sano mun runoistani, et mää olen kaik sun runokirjas läpinauranu. Sillo mul tule vähä semmone olo, et onk ny ihan lukutaito kohrallas – et kui mun mummuni kualemarunoki sinu niin paljo naurutti.
Iloisella aiheella aloittaminen voi auttaa myös vakavammista asioista puhumista. Heli muistuttaa, että hyväntuulisen ilmapiirin luominen voi olla myös ympäristöteko, vastuunkantoa kanssaihmisten tunnelmasta.
– Se on se leikilline suhtautumine elämän ilmiöihi – semmosena on niin paljon ihanamppa tämä elämä.
Flinkkilä & Kellomäki TV1 lauantaina 28.1. kello 17.10 ja sunnuntaina 29.1. kello 9.10 sekä Yle Areena. #flinkkiläkellomäki
