Tuukka Hämäläinen pesi kädet 25 kertaa vessareissun jälkeen – OCD eli pakko-oireinen häiriö voi tehdä elämästä helvettiä
Pakko-oireinen häiriö voi kaventaa elämänpiiriä, kun arkisista asioista tulee ahdistavia ja vältettäviä. Toimittaja ja kirjailija Tuukka Hämäläinen, 35, löysi avun altistusterapiasta.
Jäiköhän hella kuitenkin päälle? Ajatus on monelle kotoa lähtevälle tuttu. Pakko-oireisesta häiriöstä kärsivälle tuo arkinen ajatus voi muuttua piinaavaksi pakkomielteeksi. Hellan nuppeja pitää palata tarkistamaan toistakymmentä kertaa, tai kotoa lähteminen muuttuu jopa mahdottomaksi.
– Se voi tarkoittaa sitä, että tietää jo ennalta lähtemiseen menevän niin kauan, että lähtöön alkaa valmistautua esimerkiksi tuntia aikaisemmin, Tuukka Hämäläinen kertoo.
Pakko – Kuinka OCD pakotti minut epäilemään kaikkea ja mitä sitten tapahtui -tietokirjan kirjoittanut Tuukka Hämäläinen tietää mistä puhuu. Hän on elänyt OCD:n eli pakko-oireisen häiriön kanssa 18 vuotta. Lyhenne OCD tulee englanninkielisistä sanoista obsessive-compulsive disorder.
Pakko-oireiseen häiriöön kuuluu pakkoajatuksia ja -toimintoja. Ne voivat muistuttaa arkisia huolia, mutta ne voivat olla myös esimerkiksi äkillisesti mieleen nousevia väkivaltaisia, uskonnollisia tai seksuaalisia mielikuvia.
Pitkään Suomen Tourette- ja OCD-yhdistyksen aktiivina toiminut Tuukka tietää, että pakko-oireisesta häiriöstä kärsivät ihmiset saattavat hakeutua avun piiriin vasta kärsittyään oireistaan kauan. Oireet hävettävät, eikä niistä uskalleta puhua ääneen.
– Pakkotoiminnot ja -ajatukset voivat rajoittaa elämää jo todella pahasti, ennen kuin apua haetaan.
Tunne jyrää järjen yli
Tuukka Hämäläinen kertoo kirjassaan, että OCD tarraa ihmisen pahimpaan mahdolliseen pelkoon. Hänen omalla kohdallaan pelot ovat liittyneet hylätyksi tulemiseen, yksinäisyyteen ja virheiden tekemiseen.
Kun ajatukset lähtevät laukalle, ei järkeily riitä.
– Asia voi samaan aikaan pelottaa, ahdistaa ja inhottaa, mutta samaan aikaan ihminen on hyvin tietoinen ajatustensa järjettömyydestä. Tunne jyrää järjen yli.
Pakkotoiminnot, joilla pahaa oloa yritetään helpottaa, voivat olla esimerkiksi käsien pesemistä tai muuta puhdistautumista tai alun hellaesimerkin tyyppistä tarkistelua. Joku voi pelätä pakonomaisesti satuttavansa toista ihmistä tai esimerkiksi tehneensä rikoksen huomaamattaan.
Ihminen on hyvin tietoinen ajatustensa järjettömyydestä.
OCD-oireilu ei välttämättä näy lainkaan ulospäin. Ajatuksissa tapahtuva pakkotoiminta voi olla pitkälle menevää järkeilyä ja asioiden vatvomista.
– Englanniksi siitä käytetään kuvaavaa sanaa rumination, joka tarkoittaa märehtimistä, Tuukka kertoo.
Oireiden ollessa vaikeimmillaan Tuukka saattoi pestä kätensä vessareissun jälkeen kymmeniä kertoja, ensin 15 kertaa ranteeseen asti ja sitten vielä 10 kertaa kyynärpäähän asti. Yleiset vessat tuntuivat aivan mahdottomilta.
– Niiden jälkeen saatoin desinfioida kädet viisi kertaa peräkkäin käsidesillä tai muilla pesuaineilla.
Miksi heräisin aamulla?
Pakko-oireisen häiriön tarkkaa alkuhetkeä voi olla vaikea havaita. Tuukka kertoo kärsineensä kuolemanpelosta jo päiväkoti-ikäisenä, mutta pahimmilleen se yltyi 18-vuotiaana, lukion viimeisen luokana aikana. Silloin kuolemanpelko oli jatkuvasti mielessä.
– Jokaisesta asiasta elämässä meni yhtäkkiä kaikki merkitys. Mietin, minkä takia syön aamupalaa, kun kuitenkin kuolen. Kaikki häviää. Mitään ei jää jäljelle. Miksi siis tehdä mitään?
Tuukka on jälkeenpäin yhdistänyt omien oireidensa alkamisen päiväkotikaverinsa kuolemaan.
– Jo päiväkoti-ikäisenä alkoivat ne kuolema-ajatukset jylläämään. Muistan kyselleeni äidiltä iltaisin, että mistä tiedän, että herään? Tämä sama ajatus on vielä nyt 30 vuotta myöhemmin joka ilta minun kaverinani.
Apua altistusterapiasta, vertaistuesta ja mustasta huumorista
Tuukka Hämäläinen löysi viisi vuotta sitten pakko-oireisiinsa helpotuksen kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta, jonka osana tehtiin altistusharjoituksia. Niissä kohdataan pelkoja joko menemällä konkreettisesti niiden äärelle tai mielikuvaharjoitusten avulla.
– Kun ahdistusreaktio herää, ei lähdetäkään helpottamaan sitä pakkotoiminnoilla. Silloin ihminen oppii, että paha olo katoaa itsestään, ajan kanssa, Tuukka kertoo.
Altistushoidossa Tuukka kävi terapeutin kanssa esimerkiksi kirpputoreilla, koirapuistoissa ja muissa paikoissa, jotka Tuukka mielsi likaisiksi ja ahdistaviksi. Vähitellen pakonomainen tarve peseytyä kotiin päästyä hellitti.
– On vaikuttavaa, miten ensi alkuun ihan älyttömän ahdistavasta asiasta häviää toistojen myötä kaikki painoarvo. Se alkaa muuttua suorastaan tylsäksi.
Tämä on monella tavalla absurdi sairaus.
Myös vertaistuella on ollut toipumisessa valtava merkitys. Vertaisryhmissä häiriö ja sen ilmenemismuodot ovat tulleet tutummiksi ja samaa kokeneiden kesken vallitsee vahva yhteenkuuluvuuden tunne. Mustalla huumorillakin on suuri vaikutus.
– Tämä on monella tavalla absurdi sairaus. Huumori on selviytymiskeino.
Tuukka on pitkään vetänyt vertaisryhmiä itsekin. Lisäksi hän on toiminut pakko-oireisen häiriön kokemusasiantuntijana.
Ei pelkkää hoitopuhetta
Tällä hetkellä Tuukka voi hyvin. Terapian loppumisesta on puoli vuotta ja vointi on pysynyt tasaisena. Pakkoajatuksia ja pieniä pakkotoimintoja Tuukalla on edelleen päivittäin, mutta niin on myös työkaluja niiden käsittelyyn.
– Osaan reagoida rakentavammin. En vielä terapian alussa olisi uskonut että tämä voi toimia, mutta näköjään voi.
Tuukka toivoo, ettei puhe mielenterveydestä olisi niin hoito- ja paranemiskeskeistä. Hän muistuttaa, että esimerkiksi OCD:n kohdalla moni elää häiriön kanssa usein vuosia ennen kuin hakeutuu hoitoon. Myös se aika on merkityksellistä.
– Jos keskitytään vain hoitoon, jää näkemättä, että elämässä tapahtuu paljon myös samaan aikaan sairauden kanssa.
Nykyistä enemmän pitäisi keskustella siitä, miten tukea pitkään sairastavia ihmisiä.
Tuukka itse on OCD-oireista kärsiessäänkin kirjoittanut esimerkiksi tietokirjoja, artikkeleita, runoja ja musiikkikappaleita.
– Nykyistä enemmän pitäisi keskustella siitä, miten tukea pitkään sairastavia ihmisiä, jotka eivät välttämättä ole täysin työkyvyttömiä.
Vuosia vapaana toimittajana työskennellyt Tuukka Hämäläinen haluaisi myös kiinnittää huomiota freelancereiden taloudelliseen asemaan. Esimerkiksi perustulo mahdollistaisi sen, että terapiassa käyvä ihminen voisi kunnolla keskittyä hoitoon.
– Toipuminen ei tapahdu pelkästään terapiakäynnin aikana, vaan se vie mielenterveyskuntoutujalta paljon enemmän aikaa.
Flinkkilä & Kellomäki TV1 lauantaina 25.2. kello 17.10 ja sunnuntaina 26.2. kello 9.10 sekä Yle Areena. #flinkkiläkellomäki
