Kieltolaki ajoi poliisitkin rikoksen tielle: Entinen poliisi narahti salakuljetuksesta!
Vähäiset resurssit rapauttavat poliisin moraalia.
Kieltolakietsivien rutiinitarkastus tuotti jättiyllätyksen viime torstaina. Poliisi nappasi verekseltään kaksi salakuljettajaa purkamassa pirtusaalista Lauttasaaressa Ryssänsillalla. Poliisi takavarikoi miehiltä 400 litran spriisaaliin ja pidätti miehet. Lisäksi poliisi otti haltuunsa salakuljettajien kalastajamallisen moottoriveneen.
Helsingin etsiväpoliisi oli ollut suorittamassa salakuljettajien valvontaa heti torstaiaamusta. Kiinniotot tapahtuivat kello yhdeksältä aamulla.
Suurin yllätys odotti kuitenkin kieltolakietsivien vietyä salakuljettajat poliisilaitokselle, missä miesten henkilöllisyys selvitettiin. Toinen salakuljettajista oli niin sanotulta siviiliammatiltaan työmies, mutta toinen miehistä osoittatui entiseksi etsiväpoliisiksi. Entinen poliisi on työskennellyt aiemmiin Helsingin poliisissa kieltolakietsivänä.
Salakuljettajat vapautettiin
Epäillyt kuljetettiin Helsingin poliisin kieltolakiosastolle kuulusteltavaksi, minkä jälkeen heidät vapautettiin odottamaan mahdollista syytteen nostoa ja kutsua raastupaan.
Poliisissa on valittaen pantu merkillä poliisiviranomaisten yhä laajempi liikehdintä polun lavealle puolelle. Ensimmäiset tapaukset saatiin kiinni jo pian kieltolain tultua voimaan.
Ensimmäiset pidätykset olivat juopumuksesta ja laittoman alkoholin hallussapidosta eli rikosasteikon laimeimmasta päästä. Esimerkiksi elokuussa 1920 poliisi nappasi juopuneen keskusetsivän, jolla oli mukanaan noin 150 grammaa konjakkia.
Sittemmin viranomaisten tekemät alkoholirikokset ovat jyrkentyneet ja kieltolakietsivien haaviin jäänyt niin poliisi- kuin tulliviranomaisia.
Laista piittaamattomat poliisit
Poliisin puutteelliset resurssit vaikuttivat myös kieltolakivalvojien moraaliin joka puolella maata. Esimerkiksi Kemissä muuan konstaapeli liikkui avoimesti trokareiden parissa ja espoolaiset poliisit olivat tuttuja kaikkien salakuljettajien kanssa.
Poliisien nihkeyteen valvoa lakia vaikutti kaksi asiaa: kansalaisten piittaamattomuus laista ja puutteelliset resurssit. Tämä aiheutti sen, että viinavarastoja etsittiin ennemminkin rannikolta kuin mereltä, jolloin saaliiksi jäi yleensä yksinäinen pirtulasti. Salakuljettajien narauttaminen paikan päältä oli harvinaista. Esimerkiksi Oulussa vuonna 1925 pidetyssä kieltolakikokouksessa todettiinkin, että "mikäli päästiin käsiksi salakuljettajaan, se tapahtui kuin onnen kautta".
Poliisin pieni palkka lihoi hieman tehdyistä takavarikoista maksetuista korvauksista. Takavarikoidut autot ja moottoriveneet huutokaupattiin, ja huutokauppakulujen vähentämisen jälkeen jäljelle jäänyt summa jaettiin poliisin, ilmiantajan ja tullivirkailijan välillä. Palkkioilla oli kuitenkin yläraja.
Viranomaisille maksettavat ilmianto- ja takavarikkopalkkiot toisaalta ruokkivat, toisaalta laimensivat poliisien intoa selvittää kieltolakirikoksia. Tiedossa onkin poliiseja, jotka tutkivat rikoksia niin kauan kuin palkkiota maksettiin.
Lähteet: Oulun lääninhallituksen lääninkanslian arkisto. Hfb:5 Liikennetarkkailua, kieltolain valvontaa ja järjestyksestä annetun lain soveltamista koskevat asiakirjat sekä läänin rikospoliisin tutkintapöytäkirjat ja rikosilmoitukset; Jb 1 kieltolakietsivien päiväraportit 1923-1933 Hkgin poliisilaitoksen rikososaston väkijuomalakiosaston II arkisto.
