Ville Alijoki: Nettiä ikä kaikki – arjen digituki esiin
Jopa miljoona suomalaista katselee digiloikkaa sivusta. Meistä keski-ikäisistä onkin tullut arjen mikrotukihenkilöitä omille vanhemmillemme. Nettiä ikä kaikki -kampanja haluaa saada tämän avun esiin ja kaikki mukaan verkkoon.
Tapasin viime keväänä Helsingin Töölössä asuvan viehättävän rouvan.
Reilusti yli 70-vuotias Maija oli innostunut ja virkeä ikäihminen, jolla oli käsissään upouusi tabletti nahkaisissa suojakuorissa. Mutta hän ei osannut käyttää sitä.
Virta oli päällä ja laite avautui Maijan hipaisulla, mutta sitten hän törmäsi uuteen, vieraaseen maailmaan: mitä nyt? Ruudulla kajasti kasa kuvakkeita, joiden tarkoitus oli epäselvä.
Ruudulla kajasti kasa kuvakkeita, joiden tarkoitus oli epäselvä.
Maija oli viettänyt jo kymmenisen vuotta eläkkeellä ja piti Radion sinfoniaorkesterin konserteista. Hän tiesi, että Yle Areenassa RSO:n konsertteja pääsisi nauttimaan suorana.
Mutta miten sinne Areenaan pääsee?
Jokaisessa meissä asuu pieni mikrotukihenkilö
Tapasimme Maijan kanssa töölöläisessä kirjastossa, kun olin tutustumassa Enter-järjestön työhön.
Enter järjestää Uudellamaalla opastusta digimaailman asioissa. Vastaavia järjestöjä (mm. Mukanetti, Joen Severi ja Savonetti) toimii myös eri puolilla Suomea.
Ainutlaatuista opastuksissa on se, että niihin on ikäraja. Kaltaiseni keski-ikäinen ei digiopastajaksi pääse, sillä Enterin vapaaehtoiseksi pääsevät vain toiset seniorit. Näin opastaja ja opastettava ovat samassa rytmissä ja puhuvat "samaa kieltä".
Meillä nuoremmilla kun on paha tapa edetä liian nopeasti tai puhua sellaista kieltä, joka pudottaa aloittelijan nopeasti kelkasta. Filet, kansiot, selaimet ja urlit ovat täysin vieraita sanoja monelle verkon maailmaan vasta tutustuvalle.
Meistä keski-ikäisistä on tullut vanhempiemme mikrotukihenkilöitä.
Vaikka Enterin koulutukset ovat jatkuvasti suositumpia, eniten ikäihmisiä opastetaan kotona, eikä siellä ole opastajalle ikärajaa.
Kodeissa annettava läheisten apu on arvokasta ja haluamme nostaa sen esille Ylen Nettiä ikä kaikki -kampanjalla.
Ikäteknologiakeskuksen tutkimuksen mukaan neljä viidestä seniorista on saanut apua omilta lapsiltaan tai sukulaisilta. Apua myös kaivataan eniten juuri kotiin.
Ikäihmisten kotona apu tulee yleensä läheisiltä: omilta lapsilta, sukulaisilta tai parhaissa tapauksissa lastenlapsilta. Meistä keski-ikäisistä onkin tullut vanhempiemme mikrotukihenkilöitä: korjaamme oikuttelevia wifi-yhteyksiä ja metsästämme kadonneita salasanoja pitkissä puheluissa ja kotikäynneillä.
Itse neuvon äitiäni harva se viikko. Viimeksi oli tabletin verkkoyhteys hukassa, sitä ennen setvimme yhdessä roskapostin määrää.
Joka kerta ilahdun, kun saan häneltä kuvan kukkivasta parvekekukasta Whatsappissä, ja tietysti vastaan lähettämällä perheemme kuulumisia tai kuvia lastenlapsista.
Eri sukupolvien kohtaaminen digilaitteiden äärellä ei aina ole kitkatonta, mutta palkkana on hyvä mieli ja joskus pullakahvit.
Arjen mikrotuki näkyväksi
Jopa miljoona suomalaista katselee digiloikkaa sivusta, joten jokaisen apu on tärkeää. Yhteiskuntamme digijuna jyristää sitä vauhtia, että viranomaisten tai kansalaisjärjestöjen digituki ei riitä. Kodeissa tarvitaan myös läheisten apua.
Myös Yle haluaa auttaa. Strategiamme mukaan "Yle vahvistaa kaikenikäisten digitaitoja."
Nettiä ikä kaikki -kampanjassa haastamme nyt kaikki suomalaiset auttamaan niitä, jotka ovat vaarassa pudota digikelkasta.
Ylen Taloustutkimuksella teettämän tutkimuksen mukaan neljä viidestä 35-65 -vuotiaista antaa digitukea läheiselleen, joten tehdään se näkyväksi!
Jos omat taidot eivät neuvomiseen riitä, autamme auttamaan: voit opetella itsekin uusia taitoja Yle Oppimisen Digitreeneistä tai opettaa yhden neljästä perustaidosta:
Verkko voi ensikertalaista pelottaa, joten kannattaa aloittaa jostain mukavasta: lähettäkää Whatsapp-viesti lapsenlapselle, katsokaa lempiohjelma Yle Areenasta tai löytäkää uusi ruokaresepti verkosta.
Pieni askel verkkoon avaa uuden ja mielenkiintoisen maailman. Ensimmäisten klikkausten jälkeen tylsemmätkin tehtävät, kuten viranomaispalvelut ja verkkopankit sujuvat helpommin. Tukea kuitenkin tarvitaan.
Yritykset heräilevät hitaasti
Pelkkä lähituki ei kuitenkaan riitä, sillä myös digitaalisia palveluja tarjoavien yritysten on muistettava ihmiset, jotka vasta ponnistavat digiloikkaan. Se tarkoittaa selkeitä kuvakkeita, yksinkertaisia käyttöliittymiä ja ylipäänsä tarkempaa käytettävyyden miettimistä. Ja kokeilualustoja varsinkin tärkeimpiin palveluihin, kuten pankkeihin.
S-Pankilla on jo oma demoversio, jolla voi opetella verkkopankin käyttöä ilman tunnuksia. Danske Bank tarjoaa demoversiota tuoreimmassa mobiilipankkisovelluksessaan, toiminto on tosin hieman piilossa.
OP puolestaan avasi kesän alussa pelkistetyn version verkkopankistaan. Palvelu ottaa huomioon ihmiset, joilla on jonkinlaisia toimintarajoitteita: heikko näkö tai motorisia ongelmia.
Muiden pankkien soisi tulevan perässä, sillä ilman verkkopankkia elämä muuttuu vaikeaksi. Toki kaikilla pankeilla neuvontaa saa konttoreista, jos sellainen läheltä löytyy.
Parempia verkkopalveluita edistää myös Näkövammaisten keskusliiton myöntämä Saavutettavuus huomioitu -leima. Leiman ajatuksena on sitouttaa verkkopalvelu siihen, että se kiinnittää huomiota käytön sujuvuuteen myös toimintarajoitteisilla ihmisillä. Usein hyvä saavutettavuus helpottaa palvelun käyttöä kaikille.
Toistaiseksi leimoja on myönnetty kovin vähän, toivottavasti saavutettavuus nousee piakkoin laajemmin digipalvelujen tekijöiden asialistoille. Viranomaisia hoputtaa pari vuotta sitten voimaan astunut EU-direktiivi.
“En minä tätä enää kotona muista”
Töölössä istuimme Maijan kanssa pyöreän pöydän ääreen ja aloimme etsimään Yle Areenaa tabletin sovelluksista.
– Ensin avataan Yle Areena -sovellus ja etsitään haluamasi ohjelma, totesin, painoin suurennuslasia Areena-sovelluksessa ja aloin kirjoittamaan hakukenttään.
– Mistä pääsit tähän? tuli kipakka kysymys.
Itselleni itsestäänselvyys, eli se, että suurennuslasin kuva tarkoittaa hakua, ei ollut Maijalle lainkaan niin selvää.
Itselleni itsestäänselvyys, eli se, että suurennuslasin kuvake tarkoittaa hakua, ei ollut Maijalle lainkaan selvää. Myös Areenan valikon kuvake, kolme päällekäistä viivaa, oli Maijalle vieras.
Saavutettavuuteen huomiota kiinnittävillä verkkosivuilla kuvakkeideen tilalla, tai niiden lisäksi, on myös teksti, jotta käyttäjä ymmärtää, mitä sen takaa löytyy.
Kuvakkeet Maija piirsi tunnollisesti mustaan muistivihkoonsa, kuten myös luomamme Yle Tunnuksen salasanan. Yhdessä löysimme lopulta RSO:n konsertit ja merkitsimme ne hänelle suosikeiksi, jotta löytyisivät myös vastaisuudessa.
Opastushetki Maijan kanssa oli niin mukava, että Enterin asettama ikäraja opastajille jäi harmittamaan.
Kiitos valtavasti! Mutta en minä taida tätä enää kotona muistaa.
Maija kiitteli vuolaasti ja olin havaitsevinani lisää innostusta hänen silmissään, kun hän tajusi, kuinka paljon muutakin Yle Areenasta voi löytää – kun vaan osaa.
Mutta Maijan jäähyväissanat jäivät minua vaivaamaan:
– Mutta en minä taida tätä enää kotona muistaa.
Ehkä lastenlapsi tulee pian kylään.
Ville Alijoki
vastaava tuottaja, verkkokehitys, Yle Asia
