Mitä käyttämäsi kieli kertoo sinusta?
Sitä voisi luulla, että aikuistuessa myös kieli vakiintuu. Puhuttu kieli kuitenkin muuttuu koko elämän ajan. Se kertoo asiasisällön lisäksi myös mm. puhujan asuinpaikoista, sosiaalisesta verkostosta ja yhteiskunnallisesta asemasta.
Sata suomalaista kielellistä elämäkertaa on Helsingin yliopiston käynnistämä hanke, jossa kerättiin haastatteluin Suomessa asuvien ihmisten kielellisiä elämäkertoja. Aineistoa tullaan tutkimaan kielitieteen, kansatieteen, folkloristiikan ja sosiaalipolitiikan menetelmin.
Hankkessa haluttiin luoda edustava kuva suomalaisista. Otannan pohjana käytettiin väestötilastoja, mutta haastateltavia ei koottu täysin niiden mukaan, koska haluttiin saada esiin kielellinen moninaisuus. Mukana on ruotsin ja saamen kielien puhujien lisäksi myös parikymmentä muuta vähemmistökieltä kuten romanikieli, viittomakieli, venäjän, viron, somalin ja arabian kielet. Haastattelut tehtiin kuitenkin suomeksi tai ruotsiksi.
Markku arvostaa murteita
Markku on syntynyt Orimattilassa 1948 ja asunut siellä aina. Hän muutti nuorena sivukylältä keskustaan, josta puoliso on kotoisin. Rakennusalan yrittäjänä hän on työskennellyt eri puolilla Etelä-Suomea. Lasten ja lastenlasten kanssa hän on paljon tekemisissä.
Markku harrastaa avantouintia, keilausta, kalastusta ja yhdistystoimintaa. Hän on matkustellut jonkin verran ulkomailla ja opetellut hieman myös englantia.
Ei se hauskalt kuulosta, jos kaikki puhuu samal tapaa.
Markku puhuu Orimattilan murretta, ja vain harvoin hän on ajatellut, pitäisikö puhua toisella tavalla. Hän on kiinnittänyt huomiota siihen, että ”monelta häviää se murre”, ja haluaisi, että erot säilyisivät.
Haastattelut tehtiin vuosien 2017–2018 aikana. Niitä kertyi lopulta yli 130, joista hankkeen ytimen muodostavat eri puolella Suomea asuvista 6–104 vuotiaista tehdyt sata haastattelua. Suurin osa haastatteluista on suomen ja ruotsin kielen opiskelijoiden tekemiä. Opiskelijat keräsivät haastatteluihin valituilta monipuoliset taustatiedot, jotka liittyivät heidän henkilöhistoriaansa, kokemuksiinsa, asenteisiinsa ja sosiaalisiin verkostoihinsa. Lisäksi haastatteluissa kiinnitettiin huomiota heidän kielenkäyttöönsä ja kielitaitoonsa, ja samalla tallennettiin puhuttua kieltä.
Pinka puhuu tarvittaessa vaikka käsillään
Kilpisjärvellä asuva seitsemänvuotias Pinka on kuullut ja oppinut kieliä arjessaan. Hän osaa esimerkiksi ”iha pikkusen ruottia”, koska hänen mummonsa on asunut Ruotsissa. Norjaa kuulee omalla kylällä, ja Norjassa tulee käytyäkin silloin tällöin. ”Jos mul on jotain asiaa norjalaisille, ku mä en hirveesti osaa sitä norjaa, niin mun kaveri Iiris voi kääntää sen. Se on puolnorjalainen, ja se osaa hyvin norjaa. Se on mulle opettanu sitä.”
Vieraille ihmisille on Pinkasta kohteliasta puhua ”rohkeasti ja äänekkäästi”. Kerran hän kertoo opastaneensa koulunsa luona tapaamiaan japanilaisia elekielellä. ”Minun piti jotku kaks naista ohjata vessaan niinku ihan käsiliikkeillä, ja se oli kyllä aika vaikeeta.”
Puhun eri aksentilla eri barbeilla
Pinka leikkii barbeilla, ja leikeissä puhetavat vaihtelevat. Aksentti riippuu siitä, ”onko se poika vai tyttö ja se aksentti myös perustuu ehkä vähän siihen, mitä sillä on päällä”.
Aineisto arkistoidaan Kielipankkiin. Sen pohjalta voidaan tulevaisuudessa tehdä monenlaisia sosiolingvistisiä tutkimuksia. Useita tutkimusartikkeleita ja opinnäytteitä on jo työn alla. Tähän mennessä on valmistunut esimerkiksi Anniina Asikaisen pro gradu -tutkielma Et kyl mä nyt uskosin et mun puheesta niinku tolkun saa ja sehän nyt pitäs riittää – kieli ja kieliasenteet työelämässä.
Thuy ylläpitää vietnamin kieltä
Suomenvietnamilainen Thuy on syntynyt 1980-luvulla pakolaisleirillä, josta vanhemmat pääsivät pian tyttärensä syntymän jälkeen muuttamaan Suomeen. Thuy oivalsi olevansa kaksikielinen ollessaan päiväkodissa, kun eteen tuli ymmärrysongelmia. Lukioikäisenä hän tutustui muihin vietnamilaisiin. Heidän kanssaan tuli tuolloin puhuttua enemmän suomea, mutta nykyään he käyttävät keskenään taas enemmän vietnamia.
Jos on yrittäny puhuu suomee heille, se on tuntunu oudolta tai väärältä.
Vanhempiensa kanssa Thuy puhuu vietnamia. Hän kokee, ettei hallitse vietnamin kieltä vaativammissa kielenkäyttötilanteissa, mutta pojalleen hän haluaa opettaa sitä ja ylläpitää näin vietnamilaista kulttuuria.
Hankkeessa kerättyjä kielellisiä elämäkertoja esitellään näyttelyssä Helsingin työväenopiston Aulagalleriassa (Helsinginkatu 26) 16.1.–14.2. 2019. Näyttelyssä on esillä ääninäytteitä ja tekstejä suomalaisten elämänvaiheista kielellisten kokemusten valossa sekä valokuvaaja Sakari Röyskön ottamia kuvia hankkeessa haastatelluista henkilöistä. Näyttely antaa hyvän kokonaiskuvan nykysuomalaisen arjen moniäänisyydestä. Näyttelyn yhteydessä toteutetaan myös yleisöluentosarja 16.–30.1.2019 Helsingin kaupungin työväenopistossa.
Näyttely on esillä Helsingin jälkeen ainakin Tampereen yliopiston päätalon ala-aulassa (Kalevantie 4) 19.2.–18.3.2019, Oulun kaupunginkirjastossa (pääkirjasto, Kaarlenväylä 3) 20.3.–25.4.2019 ja Joensuussa Carelia-salin aulassa (Yliopistokatu 4) 2.–18.5.2019.
Hankkeen toinen johtaja, dosentti Hanna Lappalainen ja valokuvaaja Sakari Röyskö kertovat Aristoteleen kantapää -ohjelmassa miten suurhanke toteutettiin. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.
