"Tilanne ei parane yöunien menetyksellä" – Soitimme Toimettomat-dokumentin päähenkilöille ja kysyimme, mitä nyt kuuluu. Katso myös Docventuresin erikoislähetys, jossa ennustettiin normaalin lopullista rikkoutumista!
Viisi parikymppistä päästi meidät kurkistamaan elämäänsä poikkeuslain hiljentämässä Suomessa Toimettomat-dokumentin välityksellä. Osalta heistä korona vei työt, osalta se uhkasi viedä mielenterveyden, kaikkien kalenteri tyhjeni parissa päivässä. Kuinka nuoret voivat nyt, kun rajoituksia on alettu höllentää? Katso myös Docventuresin erikoislähetys, jossa ennustettiin normaalin lopullista rikkoutumista. Uutta normaalia kartoittivat ohjaaja Sami Kieksi, tulevaisuudentutkija Aleksi Neuvonen ja sosiologi Piia Jallinoja.
Huom huom! Älä spoilaa kokemustasi! Docventures-illan lähetyksessä katsoimme neljä ensimmäistä jaksoa, joten ennen kuin luet pidemmälle, katso viides jakso alta. Artikkeli jatkuu videon jälkeen.
Ja jos et ole katsonut vielä ensimmäistäkään, kaikki dokkarisarjan pääset katsomaan tästä.
Benjamin: "Mä tiesin, että saan kärsiä tästä"
Korona ahdistaa, ja paljon. Benjamin näytti dokumentissa avoimesti vaikeitakin hetkiä. Hän kuuluu riskiryhmään ja asuu yksin, joten koronakriisi katkaisi ihmiskontaktit pitkäksi aikaa.
Kaiken huipuksi Benjaminin kodissa alkoi yhtä aikaa rajoitusten kanssa julkisivuremontti – joka jatkuu edelleen. Ensimmäisen kuukauden aikana Benjamin ei uskaltanut lähteä ulos, eikä remontin vuoksi edes nähnyt päivänvaloa. Hän kertoi kameralle pelkäävänsä mielenterveytensä puolesta.
– On hankala saada sitä kunnollista flippausta videolle, mutta oli se vaikeeta ajoittain, hän kertoo kriisin alkuajoista nyt.
Raadollinen rehellisyys ja samaistumispinnan tarjoaminen olivat syy sille, että Benjamin lähti mukaan dokumenttiin. Rajoitusten aluksi hän kertoo nähneensä sosiaalisessa mediassa paljon "valepositiivisia päivityksiä" siitä, miten puhdistaaa eristäytyminen oli – muka.
– Mä olin että vittu mä saan kärsiä tästä ja tuli fiilis, että kukaan ei tuntunut puhuvan negatiivisista vaikutuksista.
Benjaminin asiakaspalvelutyö on jatkunut koko eristyksen ajan etänä. Töiden tekeminen kotona remontin kurimuksessa on ollut välillä todella vaikeaa. Nyt Benjamin kertoo voivansa "vaihtelevasti", mutta yleensä päivät ovat hyviä.
Viimeisen kuukauden aikana hän kertoo nähneensä enemmän ystäviään, ulkoilleensa paljon – ja käyneensä treffeillä. Terassilla olutta juodessa tuntui kuitenkin oudolta.
– Olo oli kuin tulisi uuteen maailmaan, olin sanaton ja tuijottelin ihmisiä ympärillä. Se tuntui vähän samalta kun kävin pari vuotta sitten ekaa kertaa New Yorkissa, yhtäkkiä ympärillä oli niin paljon ihmisiä.
Eräs kuitenkin on nauttinut tästä oudosta ajasta: Benjaminin Velmu-kissa. Pelastettu orpokissa oli ennen koronaa hyvin pelokas, mutta omistajan läsnäolo on auttanut rakentamaan luottamusta.
–Se on ihan eri kissa kuin ennen koronaa. Nykyään se tulee hakemaan paijauksia ja rapsutuksia.
Eristäytyminen on saanut Benjaminin miettimään tulevaisuuttaan. Hän kertoo tajunneensa, ettei halua tehdä loppuelämäänsä asiakaspalvelutyötä, vaan jossain vaiheessa – ehkä jo piankin – jatkaa kouluttautumista intohimoalalleen elokuva- ja tv-tuotannon pariin.
– Odotan tosi paljon sitä, että asiat palautuu ennalleen.
Taisa: "Jälkikäteen olen ollut iloinen, että diilasin sen noinkin hyvin"
Taisa viettää dokumentissa aikaa yksin kaverinsa kämpässä Vantaalla. Kun Uudenmaan rajat avataan, hän matkustaa siskonsa luo kotipaikkakunnalleen Joutsaan. Tavoitamme hänet sieltä.
– Olen nauttinut paljon täällä olemisesta. Ihana viettää siskon kanssa aikaa, Taisa sanoo.
Hän kertoo auttaneensa kaveria remontoimisessa ja löytäneensä hyvän tasapainon oman ajan ja fyysisen työnteon välillä. Myös kavereiden näkeminen "vähän kerrallaan" on piristänyt paljon.
Ravintola-alalla työskentelevän Taisan oli tarkoitus viettää tuleva kesä Irlannissa. Nyt matka näyttää siirtyvän ensi vuoteen. Töitä on kuitenkin tiedossa kesäksi, ja hän suunnittelee palaavansa Helsinkiin viimeistään kesän lopulla.
– Alkaa pala kerrallaan järjestymään kaikki asiat.
Dokumentissa kuvatut maaliskuun lopun ja huhtikuun tunnelmat tuntuvat nyt kaukaiselta. Kuvausjakson hän vietti lähes kokonaan yhdessä huoneessa ja kuukauteen mahtui "hyviä ja huonoja päiviä". Nyt maalla hän kertoo ihmetelleensä kestokykyään vaikeassa tilanteessa.
– Jälkikäteen olen ollut iloinen, että diilasin sen noinkin hyvin.
Taisan suhtautumista tulevaisuuteen korona ei juurikaan ole muuttanut. Hän kertoo, että tulevaisuus on aina näyttäytynyt hänelle "arvaamattomana". Ainoa ero on se, että nyt epävarmuus on yleisempää, johtuu ihmisistä riippumattomasta syystä ja on paljon enemmän tapetilla.
– Nuorena olen tietoisesti valinnut pätkähommat ja reissaamisen. Nyt olen entistä iloisempi, että olen tehnyt niin enkä uraa, sillä sellainen ei näytä enää niin mahdolliselta.
Veera: "Vähän ahdistaa palata normiarkeen"
Perjantaina 5. kesäkuuta oli Veeran ensimmäinen työpäivä pitkästä aikaa. Muutamaa päivää aiemmin hän näki kavereitaan piknikillä Porin Kirjurinluodossa, ensimmäistä kertaa sitten maaliskuun.
– Tällä hetkellä on neutraalit fiilikset. Stressaa ja vähän ahdistaa palata normiarkeen.
Kesäkuuksi töitä on luvassa 12 tuntia, mutta se ei edes toimeentulotuen kanssa vielä paljoa lämmitä. Auton katsastuskin häämöttää lähitulevaisuudessa. Silti, Veera kertoo, on mukavaa, että työt ravintolassa saa aloittaa rauhassa. Vaikka paikka on tuttu, on uusissa rajoituksissa ja kesän ruokalistassa opettelemista.
Porissa asuva Veera puhui dokumentissa avoimesti mielenterveysongelmistaan ja koronan aiheuttamasta ahdistuksesta. Näin jälkikäteen tuo aika näyttäytyy shokkina.
– Kaikki tapahtui aivan liian nopeasti, todella yhtäkkisesti ihan kuin jossain elokuvakohtauksessa, Veera kuvailee.
Ensin suljettiin koulut, sitten lähtivät työt alta ja seuraavaksi katosivat kaikki kavereiden kanssa tehdyt kesäsuunnitelmat.
– Se oli shokeeraavaa ja ahdistavaa. Tuli tosi ikävä masennuskausi, se ei helpottanut asiaa. Oli supertylsää olla kotona.
Nyt toiveet ovat toisenlaisia: kunpa saisi heinäkuulle enemmän työvuoroja ja ehtisi tehdä kesän aikana paljon töitä. Veera kertoo myös, että terveydenhuollossa on alettu kartoittamaan, onko hänen vakavan masennuksensa taustalla jotain suurempaakin, ehkä kaksisuuntainen mielialahäiriö. Selvyyden saaminen olisi iso asia.
Nyt Veera odottaa, että säät lämpenevät. Kesällä hän aikoo nähdä kavereitansa ja ehkä matkustaa poikaystävänsä Aaron kanssa kotimaassa.
– Nautitaan siitä, ettei ole koulutehtäviä. Syksyllä alkaa taas koulu, mennään päivä kerrallaan.
Aaro: "Viime lauantaina osui onnenpotku, seuraavasta ei ole tietoa"
10. maaliskuuta Aaron työvuorot loppuivat kuin seinään. Porilainen opiskelija tekee vuokratyöfirman kautta keikkatöitä kaupan kassalla. Dokumentissa hän laski rahojaan, ja totesi niiden riittävän toukokuun puolivälin paikkeille. Opintotukikuukaudet oli jo käytetty. Miten nyt menee?
– Viime lauantaina osui onnenpotku, seuraavasta ei ole tietoa, Aaro kertoo.
Ensimmäinen vuoro herätti kuitenkin toivonkipinän: ehkä töitä tulee nyt lisää, kun yhteiskunta alkaa avautua.
Kolmen kuukauden aikana kaupan arjessa oli muuttunut moni asia. Esimerkiksi kassan suojaksi oli pystytetty pleksi.
Taloudellista tilannetta on auttanut oikeus työttömyystukeen ja pienemmissä määrin ahkera konmaritus. Aaro kertoo tienanneensa 150 euroa, kun myi Tori.fissä vanhaa tavaraa pois.
Tyttöystävänsä Veeran kanssa asuva Aaro kertoo näin jälkikäteen pitävänsä hallituksen asettamia koronarajoituksia liian tiukkoina.
– Liian on ollut vähällä äänellä pehmeiden arvojen ääni, mitä kaikkea tekee mielenterveydelle, kun vastataan näin kovilla toimilla. Kukaan ei uskalla kritisoida, hän sanoo mutta toivoo kuitenkin kaiken päättyvän lopulta hyvin.
– Tämä saattaa olla sellainen herättävä kokemus, että aloitetaan jälleenrakennus puhtaalta pöydältä.
Aaro itse on alkanut miettiä, mitä elämällään tehdä. Häntä on alkanut kiinnostaa yrittäminen ja mahdollisesti sometyö.
– En haluaisi olla koko elämääni riippuvainen toisen maksamasta palkasta. Tässä on liikaa toisten armoilla.
Yksi haave on kuitenkin jo toteutunut. Rajoitusten höllennettyä Aaro sai vietyä Veeran ravintolaan syömään. He nauttivat lounaan Pancho Villassa.
Linda: "Tilanne ei parane yöunien menetyksellä"
Lindan kuukausi kuvausten päättymisen jälkeen on sujunut mukavasti.
– Olen kerennyt heppailemaan urakalla, kun ei ole muita töitä.
Linda on töissä vanhempiensa matkailualan perheyrityksessä Suonenjoella. Hänet lomautettiin toukokuussa, kun rajoitukset hiljensivät yrityksen toiminnan.
Heinäkuu näyttää jo kiireisemmältä. Kesää kohti kotimaisten majoittujien määrä on lisääntynyt ja lisäksi yritys tekee yhteistyötä paikallisen tallin kanssa ja mansikkapitäjään on saapunut jonkin verran kausityöläisiä – heistä moni majoittuu Lindan perheen rakennuksissa.
–On ihan positiivisia näkymiä, ei nyt hirveän suurta pelastusta, Linda summaa.
Hän kertoo valon ja kesän auttavan perheen jaksamiseen myönteisesti, vaikka perheen isä onkin uupunut. Vakavaa, pitkäaikaista syöpää sairastava äiti on viime viikot jaksanut hyvin ja osallistunut myös yrityksen töihin.
Muuten arki on pyörinyt normaalisti kaikesta huolimatta. Linda on touhuillut kesälomailevan pikkusiskon ja tallin kesätyttöjen kanssa. Ja viime viikonloppuna kenttäratsastuskilpailut alkoivat vihdoin, pitkän odotuksen jälkeen. Tavallisesti Linda on vähintään kolmena viikonloppuna kuukaudessa kisamatkoilla, mutta korona pysäytti kaiken. Silti Linda kertoo, että hänelle kuuluu hyvää.
– Olen sanonutkin kavereille, että kaiken kaikkiaan oon voinut parhaiten ikinä. Tietenkin kun rahaa pitää miettiä, mutta jos sitä rahaa ei ole niin sitä ei ole. Se tilanne ei parane yöunien menetyksellä, Linda toteaa.
Yrityksen tulevaisuus on auki.
– Kaikki tapahtumat on silti peruttu, eikä oikein tiedetä miten se tulee vaikuttamaan. Toivotaan, että keksitään muuta tilalle.
Docventuresin erikoislähetyksessä kartoitettiin uutta normaalia
"Jos tulevaisuuden näkymä on kamalan pessimistinen, se vähentää resilienssiä. Sen sijaan jos tulee myönteisiä kokemuksia lapsuudesta asti. Niitä tuottaa ihmisen lähipiiri mutta myös tämä yhteiskunta." Sosiologi, professori Piia Jallinoja pohti yksilön ja yhteiskunnan vastustuskykyä kriisin aikaan.
"Syrjäänjääneet nuoret ei kaipaa sääliä tippaakaan, he vain toivovat, että heitä kohdellaan samanlaisina ykkösluokan kansalaisina kuin kaikkia muitakin." Toimettomat-dokumentin ohjaaja Sami Kieksi vaati leimaamisen lopettamista.
"Nyt kun miettii kuumottavia uutisia jenkeistä, todella tunteita herättäneitä uutiskuvia ja epäselviä tulevaisuudennäkymiä (...), mulla on alkanut mietityttää tosi paljon että voiko tää eriarvoisuus ja vastakkainasettelu lähteä lapasesta jopa maailman vähiten epäonnistuneessa valtiossa Suomessa?" Riku kuumotteli poikkeuksellisten aikojen tulevia vaikutuksia.
"Jokin on liikkeessä. (...) Oltaisiin voitu mennä siihen, että kurja aika päästään takas siihen normaaliin. Näin ei ole käynyt vaan unelmoidaan jostain enemmästä." Tulevaisuudentutkija Aleksi Neuvonen ennusti, että normaali rikkoutuu nyt lopullisesti.
Tsiigaa koko erikoislähetys ja loput tiukasta yhteiskunnallisesta keskustelusta Areenasta!
