Fennada-Filmin Taas tyttö kadoksissa! valmistui vuonna 1957. Käsikirjoitus pohjautui löyhästi muutamaa vuotta aiemmin tapahtuneeseen Kyllikki Saaren surmaan, vaikka tuotantoyhtiö virallisesti kiistikin yhtymäkohdan. Ville Salmisen viimeiseksi ohjaukseksi Fennada-Filmille jäänyt elokuva oli lähtökohdiltaan trilleri, johon matkan varrella sekoittui muitakin genrejä.
Isojokelaisen Kyllikki Saaren katoaminen ja surmattuna löytyminen olivat vuoden 1953 suurimpia uutisia ja puheenaiheita, varsinkin kun tekijää ei koskaan tavoitettu. Se kiinnosti myös elokuva-alaa, ja Fennada-Filmi suunnittelikin tekevänsä aiheesta elokuvan ja ohjaajaksi tuli Ville Salminen. Saaren tapaus oli yksi 1950-luvun tabuista eikä sen käsittelyä elokuvassa pidetty hyvänä. Fennada-Filmi saikin osakseen paheksuntaa sekä vastustusta. Filmiyhtiö kuitenkin kiisti, että Taas tyttö kadoksissa! -elokuvan lähtökohta olisi ollut kyseinen rikos.
Mutta yhtymäkohdat tositapahtuman ja elokuvan välillä olivat liian suuret ollakseen pelkkää sattumaa. Isojoki oli elokuvassa Sivujoki ja kadonneelle tytölle oli annettu nimi Annikki Niemi. Käsikirjoituksen avausrepliikkeihin sisältyi myös suora maininta Kyllikki Saaresta. Maininta kuitenkin poistettiin tarkastamopäätöksen jälkeen. Samalla poistettiin repliikeistä sanat 'pappi' ja 'nimismies'. Ruotsinkielisissä käännösteksteissä Saaren nimi oli yhä näkyvissä.
Elokuva kertoo pääkaupunkiseudulla ilmestyvän Totuuden Sarvi -sanomalehden uutisesta, jonka mukaan Annikki Niemi -niminen nuori nainen oli kadonnut. Virallista katoamisilmoitusta ei kuitenkaan ollut, joten sensaatiomaiseen tyyliin kirjoitettu uutinen hermostutti poliisin. Reportteri Takola aikoo selvittää nuoren naisen kohtalon ja päätyy lopulta myös Sivujoelle Niemen kotiseudulle. Kadonneen tytön tapaukseen kietoutuvat mukaan väkivaltainen naissankari, salaperäinen muistikirja, takaa-ajoja ja salakuljetusta, tyhmiä poliiseja sekä uuttera lehtimies.
Ville Salminen kertoo Fennadan tarina -dokumentin kolmannessa osassa (kohta: 23:05–23:43) Kukoistus ja sen jälkeinen elämä, miten hän sai tietää työsuhteen filmiyhtiöön loppuneen. Näin ollen Taas tyttö kadoksissa! jäi Salmisen viimeiseksi Fennada-elokuvaksi.
Taas tyttö kadoksissa! oli sekoitus trilleriä, farssia, musikaalia ja tositapahtumia sekä parodiaa. Ensimmäisen käsikirjoitusluonnoksen teki Juha Nevalainen. Alkuperäistekstiä muokkasi ohjaaja Ville Salminen apunaan Kaarlo Nuorvala ja Aarne Tarkas. Kuvaustyöt aloitettiin ennen lopullisen käsikirjoituksen valmistumista. Yleisömenestys oli erittäin huono, ja elokuva tuotti tuotantoyhtiölle vain noin puolet sen tuotantokustannuksista. Elokuvan ulkokuvauspaikat olivat Helsingissä Viikintien pienteollisuusalueella. Sisäkuvat puolestaan kuvattiin Kulosaaren studiolla.
Päärooleissa oli joukko nimekkäitä näyttelijöitä kuten Leo Jokela, Heikki Savolainen, Santeri Karilo, Leni Katajakoski ja Pia Hattara.
Elokuva ei hurmannut kriitikoita
Kriitikot eivät elokuvaa suopein sanankääntein arvioineet, joskin myönteisiäkin arvioita voitiin päivälehtikriitikoilta lukea.
"Sanovat, että Ville Salminen pisteli kuvia purkkiin hyvää vauhtia jo ennen kuin tämän filmin käsikirjoitus oli valmis. Sen kyllä uskoo nähtyään sotkuisen sopan, jossa kolme kokkia on hikoillut kauhat käsissä." (Valma Kivitie, Elokuva-Aitta 10/1957)
"Ville Salmisen ohjaus on haparoivaa, hutiloivaa ja innotonta. Näyttelijöillä on filmissä musta päivänsä; parhaiten selviytyvät roolihirviöistään Heikki Savolainen Suomen tyhmimpänä nimismiehenä ja Leo Jokela Suomen tyhmimpänä reportteri-valokuvaajana. Leni Katajakosken vaalea Mary-vamppi jää täysin hämäräksi tyypiksi, ja Santeri Karilon epäkiitollisena tehtävänä on ilmentää puntarilla päähän lyödyn kauppias-konnan murhanhimoisia tunteita." (Leo Nordberg, Uusi Suomi 5.5.1957)
"Leni Katajakoski-paran muotoja on yritetty ponnella pursottaa yli omien mittojen. Parempia ja luonnollisempia osia sievälle Lenille!" (Helmi Neva, Uusi Aika 9.5.1957)
[Käsikirjoitus] "täyttää rikoselokuvan vaatimukset sikäli, että sen juoni on yhtenäinen ja sen henkilöt toimivat ammattinsa mukaisesti olematta liian eteviä niinkuin amerikkalaisten rikosfilmien ihmiset." (Inkeri Lius, Suomen Sosialidemokraatti 5.5.1957)
Markku Tuulen haastattelussa (Katso 46/1968) ohjaaja muisteli kokemusta: "Se oli hirvittävä elokuva. Ja minä tosiaankin olen hävennyt, että alistuin sellaista tekemään. Se oli mitä mauttomin juttu. Käsikirjoitus oli kauhean heikko ja tökerö, ja suoritus oli sen mukainen."
Artikkelissa käytetyt lähteet: Suomen kansallisfilmografia 6 (vuodet 1957–1961)
Peter von Bagh: Suomalaisen elokuvan uusi kultainen kirja. Otava 2005
