Elokuu 2014. Helsingin olympiastadionilla tungeksii 40 000 ihmistä. Cheekin konsertti on myyty loppuun tunnissa. Eturivissä seisoo Jasmin, tuolloin 21 vuotta. Hän itkee.
– Tuntui, että sisuskalut vaihtavat paikkaa, että saan sydänkohtauksen. Se tunne ei ikinä häviä, hän muistelee neljä vuotta myöhemmin.
Mikkeliläinen Jasmin Therman on fanittanut Cheekiä eli Jare Tiihosta jo kymmenen vuotta. Ensimmäisellä keikalla Jasmin oli vuonna 2010, mutta varsinainen käänne tapahtui vuonna 2013. Se on muuttanut hänen elämänsä.
Mistä fanittamisessa on kyse?
Tutkija Janne Poikolainen teki vuonna 2015 fanittamisesta väitöskirjan nimeltä Musiikkifanius ja modernisoituva nuoruus ‒ Populaarimusiikin ihailijakulttuurin rakentuminen Suomessa 1950-luvulta 1970-luvun alkuun.
– Fanius on tiettyyn henkilöön, ryhmään tai ilmiöön kohdistuvaa voimakasta kiintymystä tai ihailua. Ilmiö voi olla periaatteessa mikä vaan, mistä vaan, myös esimerkiksi klassisen musiikin tai klassikkokirjallisuuden puolelta, hän kiteyttää.
Yrittäjä ja kirjailija Marko Kulmala kirjoitti Helsingin Sanomissa, että jopa Jeesuksella oli faneja, apostoleista alkaen nykypäivään asti.
Poikolainen hymähtää ajatukselle.
– Toki idolien ihailussa ja uskonnollisuudessa on samanlaisia piirteitä ja niitä esiintyy myös politiikan puolella, hän pohtii.
Termi fani kärsii inflaatiosta
Tutkija Kaarina Nikunen muistuttaa vuonna 2005 julkaistussa väitöskirjassaan Faniuden aika, että jo Antiikin Kreikan sankareita ja jumalia palvottiin tavalla, jossa on tunnistettavissa tiettyjä faniuden piirteitä.
Englannin kielen sana fan on lyhenne latinan sanasta fanaticus, joka alun perin tarkoitti temppelinpalvelijaa tai omistautunutta, Nikunen kirjoittaa. Hän päättelee Tilastokeskuksen vapaa-ajantutkimuksesta, että joka kolmas suomalainen on jonkun asian fani. Ainakin runsaalla 30 prosentilla on idoli.
Janne Poikolainen huomauttaa, että termit fanittaa ja fani ovat kärsineet inflaation: Joku voi olla pizza-fani, toinen Tampere-fani jne. Arkisessa kielenkäytössä fanittaminen on samaistunut tykkäämiseen.
Tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että fanius on muuttunut, vaikka tietyt peruselementit ovat vuosisatojen saatossa pysyneet samoina: voimakas ja kiihkeä ihailu liittyy usein esiintyjiin viihteen saralla.
Cheek muutti Jasminin elämän
Lähihoitajana vanhusten parissa työskentelevä Jasmin kertoo elämästään ennen vuotta 2013. Hän oli koulukiusattu, arka ja sulkeutunut eikä poistunut kotoaan juuri muualle kuin töihin.
Jo nuorempana hän fanitti Tiktakia, Nylon Beatia, PMMP:tä ja rap-muusikoita, mutta keikoille hän uskaltautui harvakseltaan. Uusi ystävä sai hänet houkuteltua mukaan kiertämään keikkoja vuonna 2013.
Se vuosi muutti kaiken.
Nyt pelkkiä Cheekin keikkoja on takana satakunta, tarkalleen laskettuna 97 ja siihen päälle kymmenen Profeettojen keikkaa, jotka Cheek teki yhdessä Elastisen kanssa. Eli 107, Jasmin ynnää.
Kuluneena kesänä Jasmin on ollut 16:lla Cheekin keikalla. Vain Raumanmeren juhannus jäi väliin.
– Piti töitäkin tehdä välillä, Jasmin naurahtaa.
Pari tuhatta kesän lippuihin
Hän laskee, että lippuihin on uponnut pari tuhatta euroa kesän aikana. Päälle tulevat polttoainekustannukset, majoitus ja ruoka. Se on joka sentin arvoista – tarvittaessa Jasmin tinkii muista menoista.
– Cheekissä parasta on musiikki ja se, miten rehellisesti hän kertoo kaikesta. Ne ovat hyvän mielen biisejä – ja ihmisenä Jare on todella mukava persoona, Jasmin perustelee.
Nykyään hän saattaa lähteä keikalle yksin. Cheekin kautta on löytynyt monia uusia ystäviä. Vanhin on yli 50-vuotias, mutta keikoilla käy kaiken ikäistä väkeä.
– Välillä kierrän yksin, ja sitten yhtäkkiä kesken rundin meitä onkin kuusi ihmistä, jotka kiertävät yhdessä. 2013 jälkeen olen saanut paljon uusia ystäviä, on tullut reissattua ja nähtyä monia kaupunkeja, Jasmin kertoo.
Juuri siitä on kyse, kun puhutaan faniuden muutoksesta.
Faniudesta on tullut valtavirtaa
– Keskeisintä on se, että faniudesta on tullut valtavirtaa ja valtakulttuuria, summaa tutkija Janne Poikolainen.
– Enää sitä ei mielletä pelkäksi nuorison tai teinityttöjen ilmiöksi. Fanittamisesta on tullut hyväksytty tapa kuluttaa populaarikulttuurin sisältöjä ja etenkin popmusiikin fanikulttuurin ikärakenne on laajentunut.
Internet on tuonut populaarikulttuurin sisällöt uudella tavalla kaikkien ulottuville muutaman klikkauksen taakse.
– Erityisesti sosiaalinen media on tuonut faneja lähelle toisiaan myös globaalisti. Lisäksi se on lähentänyt idoleita ja faneja. Esimerkiksi chattitunti sosiaalisessa mediassa on ihan oikeaa vuorovaikutusta, Janne Poikolainen sanoo.
”Joskus laitan viestiä Instagramissa”
Jasmin ei kuulu mihinkään Cheek-aiheiseen ryhmään sosiaalisessa mediassa.
– Tai no, yhteen ryhmään, hän sanoo.
"Fani-sanasta tulee kiljuvat teinit mieleen. Kyllä minäkin eläydyn ja laulan biisien mukana, mutta ihminenhän Jare vain on. Jos hän tulee lähelle, en ala kiljua ja sekoilla."
Jasmin Therman
– Joskus, jos on tullut vaikka uusi levy, olen laittanut viestiä Jarelle viestin sosiaalisessa mediassa, esimerkiksi Snapchatissa tai Instagramissa, mutta en halua häiritä hänen yksityiselämäänsä. Viestejä tulee varmaan ihan kiitettävästi muutenkin, Jasmin hymähtää.
Hän määrittelee olevansa fani, joka käy keikoilla.
– Fani-sanasta tulee kiljuvat teinit mieleen. Kyllä minäkin eläydyn ja laulan biisien mukana, mutta ihminenhän Jare vain on. Jos hän tulee lähelle, en ala kiljua ja sekoilla.
Ei kavereita, mutta tuttuja
Jasmin on päässyt idolinsa lähelle monta, monta kertaa. Ensin otettiin yhteiskuva mikkeliläisessä hotellissa tammikuussa 2013. Saman vuoden helmikuussa hän puhui idolinsa kanssa ensimmäisen kerran.
Sen jälkeen kuvia on otettu lukuisia. Jasminilla on melkein kaikki Cheekin levyt ja nimikirjoitus jokaisessa. Cheekillä on tapana tervehtiä fanejaan keikan jälkeen ja Jasmin tietää missä odottaa. Jare tervehtii häntä nimellä.
– Ei meitä kavereiksi voi sanoa, mutta olemme hyvän päivän tuttuja, Jasmin muotoilee.
– Kyllähän niitäkin ihmisiä on, jotka änkeävät vaikka artistin kotiin. Minusta se on järkyttävää ihmisyyden rikkomista, eikä kuulosta kovin terveeltä. Itse en edes halua mennä sellaiselle kadulle, jossa tiedän jonkun artistin asuvan, hän jatkaa.
Onko fanittaminen vaarallista?
Brittitutkija John Maltby on havainnut, että kiihkeimpien fanien joukossa on ihmisiä, joilla on enemmän mielenterveyden ongelmia, ahdistusta, masennusta ja stressiä. Puhutaan ilmiöstä nimeltä ”julkkispalvonnan oireyhtymä”.
John Lennon, Madonna, Jodie Foster, Mark Zuckerberg, Catherine Zeta-Jones ja moni muu on joutunut pakkomielteisten fanien uhriksi.
Suomessa mm. Miss Suomi Noora Hautakangas, entinen puolustusministeri Elisabeth Rehn, filosofi Esa Saarinen ja ex-kansanedustaja Saara Karhu ovat olleet fanien vainon kohteina.
"Fanius avaa ovia myös yhteisöllisyydelle. Yhteisö voi esimerkiksi kannustaa kuuntelemaan musiikkia uudella, syventävällä tavalla."
Janne Poikolainen
Kiljuminen vain osa faniutta
Jasmin Therman ja Janne Poikolainen eivät kumpikaan näe, että fanittaminen olisi häiriötila tai että se olisi vaarallista.
– Sitä mieltä mediassa tosin oltiin vielä muutama vuosikymmen sitten. Ajatukseen fanittamisesta pakkomielteisyytenä tai yliampuvana käytöksenä liittyi kuva tytöistä kiljumassa esimerkiksi Elviksen äärellä, Janne Poikolainen sanoo.
– Se tilanne kun fani pääsee kiljumaan idolinsa konserttiin on tyypillisesti vain murto-osa faniutta. Se voi olla faniuden kohokohta, mutta ajallisesti suurin osa faniudesta paikantuu kotien, koulujen ja kaveriporukoitten piiriin, missä villiintyneellä käytöksellä ei ole sen enempää sijaa kuin tarvettakaan.
Voimaannuttavaa ja hyödyllistä
Psykologit puhuvat ennemminkin fanittamisen hyödyistä.
Jasmin Therman ja Janne Poikolainen ovat samaa mieltä.
– Keikoilla käyminen on voimaannuttavaa, ja siitä saa energiaa. Se on harrastus, elämäntapa, tärkeä asia josta saa paljon energiaa ja hyvää mieltä – vastapainoa normaalille arjelle, Jasmin kiteyttää.
Janne Poikolainen antaa esimerkin musiikkifaniudesta:
– Ytimessä on musiikki, mutta fanius avaa ovia myös identiteettityölle ja yhteisöllisyydelle. Massakulttuurikriittisessä puheessa nämä ulottuvuudet on nähty vastakkaisena, mutta itse näen, että ne pikemminkin tukevat toisiaan. Yhteisö voi esimerkiksi kannustaa kuuntelemaan musiikkia uudella, syventävällä tavalla, hän havainnollistaa.
Itku tulee kun loppu lähenee
Entäpä tulevaisuus?
Janne Poikolainen on varma siitä, että fanitus jatkuu ja fanit ovat keskeisessä roolissa myös tulevaisuuden mediakulttuurissa.
Jasminilla on elokuisena haastatteluhetkenä edessä totiset paikat: Cheek esiintyy enää Tampereella Blockfesteillä ja pitää jäähyväiskeikkansa Valot Sammuu viikkoa myöhemmin 25.8. Lahden stadionilla.
– Uskon, että hän myös lopettaa. Vuosien varrella olen oppinut, että Cheek pitää sen mitä sanoo. Haikealta se tuntuu, vaikka tavallaan odotan sitä. Jos osaisin alkaa elämään taas rauhallista elämää, Jasmin miettii.
– Mutta kyllä itku siinä vaiheessa keikkaa tulee, kun Jare alkaa puhua, että loppu lähenee. Haluaisin kirjoittaa kirjeen ja kiittää näistä vuosista ja monista hienoista kokemuksista ja hetkistä vuosien varrella, hän pohtii.
Toivottavasti elämä jatkuu
Fanittamista on verrattu jopa rakastumiseen. Jasmin ei myönnä, että olisi rakastunut Cheekiin.
– Ei se sitä ole. Ihmisestä on tullut läheinen ja tärkeä ja saan hänestä energiaa ja voimaa. Ja kohta häntä ei enää ole, Jasmin huokaisee.
– Ei se ole helppoa. Mutta elämä jatkuu, jossakin vaiheessa. Ehkä. Toivottavasti. Vaikka aikaa ja totuttelua se vaatii, Jasmin naurahtaa haikeana.
Perjantai: Fanittaminen on häiriötila. Mihin tarvitsemme arjen jumalia? Vieraina tubettaja Pinkku Pinsku, muusikot Petra Gargano ja Mikko Harju ja rojalisti Markku Ellala. Perjantai-dokkarina "We love Cheek". Yle TV1 perjantaina 14.9. klo 21.05 sekä Yle Areenassa.
