KAMPALA Olin juuri saanut aamun radiojutun valmiiksi ja olin lähettämässä sen Pasilaan, kun sähköpostini ei auennutkaan.
Ajattelin ensin, että netti vain hidasteli. Seuraavana päivänä Ugandassa olisivat presidentin- ja parlamentinvaalit, ja hallitus oli jo päivää aiemmin estänyt pääsyn sosiaaliseen mediaan ilman VPN-sovellusta. Myös netin nopeutta oli selvästi hidastettu päivän aikana.
Kysyin ystävältä, pääsikö hän nettiin. Ei päässyt. Netti oli täysin poissa käytöstä.
Sudanissa oli sama tilanne puolitoista vuotta sitten kun olin siellä juttumatkalla, mutta silloin wifi-yhteydet sentään toimivat. Olin naiivisti ajatellut, että ei Uganda wifi-verkkoja sulje, koska pankit, sairaalat ja muut tarvitsevat nettiä. Hallitus olikin sulkenut sen valikoivasti: esimerkiksi Ugandan yleisradioyhtiöllä oli verkkoyhteys.
Soittelin Suomeen ja Ruotsiin ja kerroin, ettei TV:n aamusuoria saisi tehtyä kuvalla nettikatkoksen takia.
Ymmärrys Pohjolassa siitä, mitä se tarkoittaa, kun ei ole nettiä, oli lähes huvittava.
Olin yöllä saanut sähköpostia, jossa kirjoittaja totesi kuulleensa ettei minulla ole nettiä, mutta voitaisiinko hoitaa aamun suora puhelimella.
Tuli myös kyselyjä, voisinko lähettää kuvan tai vaikka klipin, jos suoraa ei saada videona. Sekin on aika haastavaa ilman nettiä.
Seuraavana päivänä sain vinkin siitä, että netti toimi ulkomaalaisilla simkorteilla. Se lysti loppui kuitenkin lyhyeen. Olimme opposition ehdokkaan talolla, kun sen yli lensi pieneltä lentokoneelta näyttävä drone. Yhtäkkiä kaikkien nettiyhteys katkesi.
Vaalien jälkeisenä päivänä menin kiltisti kahvilaan lukemaan sanomalehteä, jotta saisin tietoa siitä, miten vaalipäivä oli sujunut. Tulosraportointia piti seurata radiosta.
Nettikatkos oli kuitenkin hyvä muistutus siitä, miten suuri osa maailman ihmisistä joka päivä elää. Maailmassa on yli 7 miljardia ihmistä, mutta vain 4,6 miljardia käyttää nettiä aktiivisesti. Heistä 90 prosenttia käyttää vain mobiilidataa.
Olin marraskuussa matkustamassa pitkin Kongojokea, kun laivastamme tippui mies veteen ja hukkui. Olimme jumissa kylässä lähes kaksi vuorokautta. Siellä ei ollut puhelimille verkkoa tai nettiyheyttä. Kun suuri osa maailmasta sai tietää Yhdysvaltain vaalituloksen lauantai-iltana, me saimme tietää sen vasta maanantaiaamuna.
Ylen sivuilla oli juttu otsikolla “Koko maailma seuraa nyt näitä osavaltiota”. Oli helppo todeta, että suuri osa maailmasta ei ole edes kuullut niistä Yhdysvaltain osavaltioista. Kongojoen varrella ihmiset eivät olleet kuulleetkaan Donald Trumpista, jotkut eivät edes tienneet oman maansa presidentin nimeä.
Kun elämme tiedon yltäkylläisyydessä joka päivä, on helppo unohtaa ja tuomita ihmiset, jotka eivät elä samassa todellisuudessa. Voidaan ihmetellä, miten Ugandan maaseudulla asuvat ihmiset äänestävät diktaattoria valtaan. Heillä ei ole mahdollisuutta kerätä tietoa ja ymmärrystä samalla tavalla kuin meillä. Suurin osa ihmisistä saa siellä tietonsa radion kautta.
Siksi Ugandan presidentti Yoweri Museveni estikin opposition ehdokkaan Bobi Winen pääsyä maaseudun kanavien haastateltavaksi – hän halusi estää ihmisten tiedonsaannin.
Myös netin sulkeminen vaalien ajaksi oli tietoinen temppu. Afrikan nuoret kaupunkilaiset käyttävät paljon somea ja nettiä tiedon jakamiseen. Nettiyhteyksien katkaiseminen oli isku heitä ja opposition ehdokasta vastaan.
Ilman nettiä tieto mahdollisesta vaalivilpistä ja vaalipäivän tapahtumien seuraaminen oli todella haastavaa.
Piti Twitterin sijaan tarttua puhelimeen ja soitella ympäri Ugandaa tiedustellakseen, miten vaalit menivät.
Kuuntele Maailmanpolitiikan arkipäivää -ohjelma sukupolvien välisistä poliittisista valtakamppailusta Afrikan maissa:
Lue myös:
