Kun Lauri Reuter puhuu parmesaanista, bioteknologin kasvoista näkee, ettei hän valehtele: hän todella pitää juustosta.
Parhaillaan Reuter kamppailee etiikan ja makuelämysten välissä. Kaliforniassa haukattu, kanan soluista kasvatettu nugetti, sysäsi biotekniikan tohtorin miettimään, millä perusteella eläin päätyy lautaselle ja onko sitä eettistä syödä.
– Syöminen ja syömiseksi tuleminen on mulle osa elämän kiertoa, ei siinä ole mitään väärää. Me ollaan eläimiä, jotka syö muita eläimiä. Mutta onko oikein käyttää eläintä teollisesti tuotantovälineenä? Se on mulle ongelmallinen juttu.
Reuterilla on siis monimutkainen suhde ruokaan – hän sanoo, että niin on meillä muillakin. Ruoka herättää tunteita.
Reuter sanoo, että ruokakeskustelumme on jämähtänyt kahteen leiriin. Hän toivoo, että pääsisimme keskustelussa eteenpäin.
Nyt hän haluaa herätellä kysymyksiä.
Ensin pitää kuitenkin ymmärtää, miksi ruoka herättää keskustelua. Miksi kaikilla on mielipide siitä, miten ja mitä meidän pitäisi syödä?
Kun puhutaan ruokavalioista, puhutaan ihmisten identiteetistä. Laskiaispullan sisus on saattanut olla aiemmille sukupolville mantelimassaa tai hilloa suurempi kysymys – samoin kuin se, kantaako ruoat kotiinsa K- vai S-kaupasta, Reuter miettii.
– Eihän vegaani ole ruokavalio, vaan kuvaa ihmistä.
Reuterin mukaan ruokaan suhtaudutaan aivan liian mustavalkoisesti. Aivan kuin olisi vain hyvää ja pahaa.
– Asiat ovat ok tai eivät ole ok. Kasvis tai eläin. Pelkästään pekonia tai pelkästään papuja. Se ei vie asioita eteenpäin planeetan mittakaavassa.
Tähän Reuter haluaa lisää variaatioita: vaihtoehtoja on paljon enemmän – varsinkin tulevaisuudessa.
Lauri Reuter pyörittää pääomasijoitusrahastoa. Tiiminsä kanssa he sijoittavat ruokateknologiayrityksiin. Jos Pohjoismaissa kehitetään jotakin uutta ruoantuotannon saralla, Reuter yrittää saada isot pyörät pyörimään.
Tarve uudelle on suuri. Maailman väkiluku kasvaa jatkuvasti, ja ruokittavia on yhä enemmän. Samalla vaurastuvat keskiluokat myös kuluttavat enemmän ruokaa kuin ennen.
Ravinnon tarve kasvaa samalla, kun kasvihuonepäästöjä pitäisi pienentää. Arvioiden mukaan ruokaa pitäisi tuottaa maailmassa 70 prosenttia enemmän vuoteen 2050 mennessä.
Lihatuotteiden ilmastovaikutukset ovat kasvistuotteita suuremmat. Suomessa lihaa syödään enemmän kuin koskaan – vaikkakin vuonna 2019 lihankulutus laski hieman.
Reuter kuitenkin uskoo, ettei lihastakaan tarvitse luopua. Ei juustohampurilaisista, nugeteista, oluesta tai sushista, hän luettelee.
– Kaikki nämä voidaan tehdä toisella tavalla, ja sitten ne ovat ihan ok.
Vielä reilut viisi vuotta sitten näkymä ruokakaupassa oli hyvin erilainen. Kasvimaidot olivat pienen piirin juttu, eikä lihaa imitoivia tuotteita juuri ollut – nyt suomalaisetkin lihatalot, kuten esimerkiksi Pouttu, kehittävät omia kasviproteiinista tehtyjä tuotteitaan.
Kasviperäisiä tuotteita on tullut markkinoille hyllytolkulla. Lauri Reuterin mukaan nyt ollaankin nopean muutoksen vaiheessa; uutta tulee jatkuvasti ja jo viiden vuoden päästä tarjonta on kasvanut huimasti tämänpäiväisestä.
Lauri Reuter uskoo, että jo viidessä vuodessa moni asia ottaa harppauksia eteenpäin. Hänen mukaansa viiden vuoden päästä...
- ... meillä on hyviä, vegaanisia juustoja. Kuten vaikka mozzarellaa, parmesaania ja cheddaria, joita ei erota eläinperäisistä tuotteista.
- ... korvaavat tuotteet ovat parempia kuin eläinperäiset. Vaikka tarjonta on Reuterin mukaan monipuolistunut viime vuosina, erityisesti mauissa on edelleen petrattavaa. Reuter uskoo, että viiden vuoden päästä meillä ei ole enää mitään syytä syödä eläintä – ainakaan maun takia.
- ... pystymme seuraamaan oman ruokavaliomme hiilijalanjälkeä sähköisesti ja reaaliajassa.
- ... alkoholin käyttö vähenee entisestään, monesta syystä. Reuter uskoo, että esimerkiksi hyvinvoinnin seuraamiseen tarkoitettu teknologia tulee vähentämään alkoholin käyttöä, sillä mittareiden avulla pystyy seuraamaan vähäisenkin käytön seurauksia. Esimerkiksi viinilasillisen vaikutusta unenlaatuun.
- ... meillä on palvelu, joka kertoo, mitä seuraavaksi pitää syödä. Reuter uskoo, että meille jokaiselle rakentuu henkilökohtainen palvelu, joka rakentaa meille ruokavalion, josta pidämme, mutta joka myös tukee terveyttä. Palvelu tekisi tilauksen kerätyn datan perusteella ja hoitaa ostokset kotiin, uumoilee Reuter.
Samalla ne herättävät kuitenkin uusia kysymyksiä, joihin emme ole osanneet edes varautua.
Lauri Reuter ei enää syö broileria. Hän ei luopunut siitä hiilijalanjäljen vuoksi, vaan siksi, että kokee sen etiikan vaikeaksi.
Ylen uuden Voiko tätä syödä? -ohjelman kuvauksissa Reuter pääsi maistamaan kanan soluista kasvatettua nugettia Kaliforniassa. Nugetteja pääsee syömään Singaporessa, missä solunugetit on hyväksytty markkinoille elintarvikkeeksi ensimmäisenä maailmassa.
Hinta on vielä korkea - parikymppiä nugetilta - mutta Reuter uskoo, että hinnat tulevat seuraavina vuosina laskemaan merkittävästi.
– Kun sain sen nugetin suuhun, se maistui täsmälleen samalta kuin kanasta tehty. Sitä mietti, että miksi joskus on kasvatettu eläimiä tätä varten?
Samalla reissulla hän kasvatti omista kantasoluistaan lihaa ja tislasi omaa virtsaansa.
Lauri Reuter ja kokki Henri Alén ovat uuden Voiko tätä syödä? -ohjelman tähdet, jossa Reuter haluaa tuoda uusia innovaatioita ihmisten kotisohville ja Alén pitää huolen siitä, että ne myös maistuvat hyvälle.
Sekä virtsan tislaaminen että oman lihan tuottaminen herättelevät siihen ajatukseen, että ruoka tulee muuttumaan.
– Uudet teknologiat vastaavat ongelmiin. Ne tulevat herättämään myös aivan uudenlaisia eettisiä ongelmia. Mitä eläintä saa syödä ja mitä ei? Mihin vedetään kannibalismin raja? Jos tehdään vegaaninen hampurilaispihvi, jossa on synteettistä verta – onko se vegaaninen? Onko Laurin soluista tehty pihvi kannibalistinen? Reuter luettelee.
Kyse ei ole siitä, että söisimme ihmislihaa tulevaisuudessakaan. Reuter halusi herättää keskustelua siitä, miksi syömme sellaista, joka ei halua tulla syödyksi, mutta samalla kieltäydymme syömästä jotakin sellaista, joka hyväksyy syödyksi tulemisen.
Reuter uskoo, että 50 vuoden päästä pystymme tuottamaan kaikille tarpeeksi ravitsevaa ja terveellistä ruokaa ilman, että ympäristö kuormittuu liikaa. Ja vieläpä hyvänmakuista; se on myös Reuterille tärkeää.
Se on hänen mukaansa mahdollista esimerkiksi kasvattamalla ruokaa mikrobeista ja soluista. Hiivaa on käytetty ruoantuotannossa jo pitkään, ja quornin tapaista sientä kasvatetaan jo nyt tankissa.
– Näitä tulee paljon enemmän ja niistä tulee kolmas tukijalka ruokasysteemiin, Reuter uskoo.
Se kuitenkin vaatii töitä ja uusia innovaatioita.
– Olen optimisti - mutta en naiivi optimisti, joka ajattelee, että kaikki menee hyvin joka tapauksessa. Ei mene, jos asioille ei tehdä jotain.
Voiko tätä syödä -sarja tulee Areenaan tiistaina 2.3.
Voit keskustella aiheesta alla.
Lue myös:
