Anssi-sonni seistä jököttää talvilaitumellaan ja mussuttaa kuivattua heinää. Siitossonniksi emolehmien luokse se pääsee kesäkuussa. Siihen asti on tyytyminen tyttöjen tuijottamiseen aidan toselta puolelta.
Anssi-sonni on ylämaannauta. Se pärjää ulkona ympäri vuoden, kuten muutkin kärköläläisen Aliniityn tilan tuotantoeläimet. Tilan yrittäjät Jaana Tolonen ja Tomi Kivistö ovat pärjänneet ilman isoja rakennusinvestointeja ja lainoja, koska eläimet eivät tarvitse lämpimiä sisätiloja. Siinä yksi syy, miksi Aliniityn tilalla ei ainakaan tällä hetkellä ole talousvaikeuksia, kuten useilla muilla maatalousyrityksillä.
– Kun ei ole tarvinnut tehdä isoja investointeja, ei ole sitä velkataakkaa, mitä monella on, Tolonen sanoo.
Omavaraisuus suojaa kustannusten nousulta
Rehun, lannoitteiden ja energian hinnan nousu on ajamassa lähes koko maatalousalaa kriisiin. Pellervon taloustutkimuskeskuksen tammikuussa julkaistun ennusteen mukaan maatalousyrittäjien vuodelta 2021 kertyvä yrittäjätulo laskee 20–36 prosenttia edellisvuodesta, riippuen tilojen tekemistä sopeutustoimista.
Aliniityn tilalla on selvitty vähemmillä kolhuilla. Tolonen laskee, että viime vuoden työstä käteen jäävä summa on noin 15 prosenttia edellisvuotta pienempi. Omavaraisuus rehun ja lannoitteiden suhteen, rodut, jotka pärjäävät ilman lämpimiä suojia sekä tuotteiden myynti suoraan kuluttajille näyttävät suojaavan yritystä pahimmalta kokonaiskustannusten nousulta.
– Eniten meihin vaikuttaa polttoaineiden ja sähkön hinnan nousu. Lisäksi paalausmuovit ja lihan pakkausmateriaalit ovat kallistuneet, Tolonen kertoo.
"Viljan viljely oli kallis harrastus"
Vielä 2000-luvun alussa Aliniityssä viljeltiin viljaa. Kivistön mukaan toiminta ei ollut taloudellisesti kovin kannattavaa, pikemminkin kallis harrastus. Pariskunnan haaveena oli jäädä pois päivätöistä, joten jotakin oli keksittävä.
– Päädyimme kasvattamaan ylämaankarjaa, koska se pärjää hyvin Suomen olosuhteissa. Samalla siirryimme luomuun, Kivistö kertoo.
Myöhemmin itseoppineet karjankasvattajat ovat hankkineet tilalleen villapossuja ja texas longhorn -nautoja. Karjankasvatuksen lähtökohtana on eläinten hyvinvointi ja mahdollisimman pitkälle viety omavaraisuus.
Eläimet saavat kaiken ravintonsa laiduntamalla kesät tilan maita ja syömällä talvisin omilta pelloilta korjattua nurmirehua. Vain välttämättömät kivennäisainelisät on ostettava ulkopuolelta. Ostolannoitteita ei tarvita, sillä eläimet lannoittavat maata itse.
Luomu on tavanomaista tuotantoa kannattavampaa
Luomutuotanto on jo vuosia ollut tuottajille tavanomaista tuotantoa kannattavampaa. Luken erikoistutkija Arto Latukan mukaan myös vuoden 2021 ennusteiden perusteella näyttää siltä, että tilanne on pysynyt samankaltaisena.
– Energian ja lannoitteiden hinnannousut näkyvät täydellä voimalla vasta vuoden 2022 tuloksissa. Mielenkiintoista nähdä, miten ne vaikuttavat tavanomaisen tuotannon ja luomun kannattavuussuhteisiin.
Luomutuotannosta saatava korkeampi yrittäjäntulo on pitkälti tukijärjestelmän ansioita. Jatkuvat muutokset tukipolitiikassa luovat epävarmuutta. Aliniityn tilan tuloista tukien osuus on Tomi Kivistön mukaan tällä hetkellä vähän reilu puolet.
– Tukipolitiikka aiheuttaa monenlaisia ongelmia, mutta ei tätä toisaalta ilman tukiakaan voisi tehdä. Se johtaisi ruoan hintojen nousuun ja sitten ei kukaan olisi tyytyväinen.
Kesäksi odotetaan uusia vasikoita
Aliniityn tilalla elämä on nyt sydäntalvella melko rauhallista. Keväällä alkavat kiireisemmät ajat, kun emolauman lehmät alkavat poikia. Tosin, jos kaikki sujuu ongelmitta, lehmät saavat poikia rauhassa ilman ihmisten apua.
– Se on ihan perusasioita, että meidän tilan eläimet saavat toteuttaa laumakäyttäytymistään. Sitä on ilo seurata, miten sonni käyttäytyy, vasikat syntyvät ja miten laumahierarkia toimii, Kivistö kertoo.
Mahdollisimman luonnollisista elinolosuhteistaan huolimatta kaikki Aliniityn tilan eläimet ovat kesyjä. Ne tuntevat nimensä, niitä rapsutellaan päivittäin ja ne tulevat luokse kutsusta.
Vaikka eläimet kasvatetaan syötäviksi, niihin ehtii kiintyä.
– Teurastuspäivä on aina vaikea. Ei siihen totu, mutta sen kanssa oppii elämään, Kivistö sanoo.
Kivistö ja Tolonen eivät itse syö muuta kuin omalla tilalla kasvatettua lihaa. Muutenkin he pyrkivät syömään ruokaa, jonka alkuperä on tiedossa, ja josta tuottaja on saanut kunnon korvauksen.
– Ostamme kaikki vihannekset, kalat ja viljatuotteet Reko-piirien kautta, Tolonen kertoo.
Kaupassa asioidessa hän ei voi olla ihmettelemättä tuotteiden matalia hintoja.
– Kyllä sitä tulee mietittyä, että mitä sille tuottajalle jää käteen, hän sanoo.
Voit keskustella aiheesta sunnuntai-iltaan klo 23:een saakka.
Lue myös:
MTK:n kysely: Päätoimisilla viljelijöillä isoimmat vaikeudet maksaa laskut ajallaan
