Äiti Senja Långin perheessä ruuasta keskustellaan paljon. Kun lapset tulevat Kuopion Saarijärvellä sijaitsevasta Pitkälammen päiväkodista kotiin, he kertovat vanhemmilleen, mitä päiväkodissa oli ruuaksi.
– Meillä tytöt ovat aina syöneet hyvin.
Marjat maistuvat lapsille aina. Kasviksista parsakaali on toisen suosikki ja toisen peruna. Kotona maistellaan myös paljon uutta.
– Olemme molemmat ruokakaupassa töissä, niin ruoka on aika lähellä sydäntä. Eilen esimerkiksi söimme grillistä parsaa.
Långin mukaan heidän perheessään kumpikin on yhtä lailla mukana ruokakasvatuksessa.
Kun lapset tyrmäävät jonkin ruuan, vanhemmat kehottavat edes maistamaan.
– Joskus on tullut kommenttia, että hei, tämähän onkin hyvää. Se saattaa näyttää epämiellyttävältä, mutta he tykkäävätkin siitä.
Tämän perheen tapa toimia on tuoreen tutkimuksen perusteella myönteinen malliesimerkki siitä, miten lapsia voi auttaa syömään kasviksia, hedelmiä ja marjoja.
Itä-Suomen yliopiston tutkija ja laillistettu ravitsemusterapeutti Kaisa Kähkönen on väitöskirjassaan tutkinut varhaisen ruokakasvatuksen merkitystä. Miten lapset saadaan syömään enemmän kasviksia, marjoja ja hedelmiä?
Se tiedetään, että leikki-ikäiset lapset syövät liian vähän kasviksia, hedelmiä ja marjoja.
Kun halutaan saada lapset syömään enemmän kasviksia, marjoja ja hedelmiä molempien vanhempien esimerkillä on Kähkösen mukaan iso merkitys.
Myös isillä merkitystä
Itä-Suomen yliopiston tutkimuksen aineisto koostuu päiväkotien kautta lasten vanhemmilta kerätystä kyselyaineistosta ja päiväkodeissa toteutetusta välipalabuffetista. Yhteensä päiväkodeista osallistui 183 lasta ja heidän vanhempansa.
Vanhempien kyselyt kohdistettiin erikseen äidille ja isälle. Tutkimuksessa haluttiin katsoa tasapuolisesti äitiä ja isää.
– Aikaisemmin tutkimus on keskittynyt paljon äiteihin ja on tiedetty, että äidit ovat siellä keittiössä paljon ja sillä on merkitystä, mitä äiti tekee. Paljon vähemmän on ollut tutkimusta isistä, Kaisa Kähkönen kertoo.
Mitä haastavampi maku on kyseessä, sitä tärkeämpää molempien vanhempien on tukea lasta syömään näitä makuja.
Tutkimuksessa ilmeni, että äitien mieltymys oli positiivisesti yhteydessä siihen, millaisista kasviksista, marjoista ja hedelmistä lapset pitivät, kun taas isien mieltymyksellä oli myönteinen yhteys siihen, että lapset pitivät myös voimakkaan makuisista kasviksista ja marjoista.
– Käytännössä kotona opitaan ruokailutottumukset ja ruokamieltymykset kehittyvät siellä. Lapset ottavat vanhemmilta mallia. Molempien toiminnalla on väliä.
Lisäksi äitien ja lasten kasvisten, marjojen ja hedelmien kulutus liittyivät positiivisesti toisiinsa. Isillä ja lapsilla yhteys oli puolestaan kypsennettyjen kasvisten syömisessä.
Tutkimuksessa huomattiin, että isän rooli nousee tärkeämmäksi silloin, kun syödään kasviksia ja marjoja, joita on haastavampaa oppia syömään.
Ne ovat Kähkösen mukaan kasviksia ja marjoja, jotka ovat perusominaisuuksiltaan happamia ja karvaita.
Marjoista esimerkiksi herukat, puolukat ja vadelmat ovat happamia. Kasviksista karvaita makuja on esimerkiksi parsakaalissa ja kukkakaalissa eli kaaleissa ylipäätään.
Katse omaan toimintaan
Kähkönen sanoo, että vanhempien katse keskittyy monesti lapsen lautaselle ja siihen, että katsotaan, syökö lapsi vai eikö.
– Mielestäni meidän kannattaa kääntää katseita omaan toimintaan. Miten vanhempana, äitinä ja isänä toimin ja minkälaista esimerkkiä näytän. Tietenkin myös, että miten kannustan ja rohkaisen lastani syömään omalla esimerkillä.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että äiti ja isä syövät myös itse kasviksia, hedelmiä ja marjoja eli vanhemmat ovat avoimia ja tutustuvat niihin itsekin.
– Tämä ei tarkoita sitä, että vanhemman on osattava syödä niitä jo itse, vaan että vanhemmat lähtevät yhdessä lapsen kanssa tutustumaan niihin. Sama kiinnostus, mitä vanhemmat haluavat herättää lapsissa, niin vanhemmat löytävät sitä myös itsestään.
Lisäksi tutkimuksen mukaan varhaiskasvatuksen eli päiväkotien toteuttamalla aistilähtöisellä Sapere-ruokakasvatuksella on positiivinen yhteys siihen, että lapset haluavat syödä kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Sapere-ruokakasvatusta on toteutettu osassa päiväkoteja Suomessa monin paikoin jo pitkään.
– Kodit ja varhaiskasvatus voivat tehdä todella tiivistä ja hyvää yhteistyötä ruokakasvatustyössä. Iso osa meidän ruokatottumuksista muodostuvat varhaislapsuudessa ja ne pysyvät yllättävän samanlaisina aikuisuuteen. Voimme tehdä paljon hyvää jo ennen kouluikää.
Mitä ajatuksia uutinen herättää? Voit keskustella aiheesta 27.4. klo 23:een asti.
Lue myös:
