Vaikka lapsi ei harrastaisi musiikkia, saattaa hänen päiväänsä sisältyä paljon musiikkia muun muassa lastenohjelmien ja päiväkotien lauluhetkien kautta. Päivän mittaan kuulemissaan ja laulamissaan lauluissa lapsi kohtaa usein maailman, jossa miehillä ja naisilla on perinteiset sukupuoliroolit. Pojat ovat lauluissa edelleen aktiivisia ja tytöt passiivisia. Kun tytöt laulavat, niin pojat soittavat.
- Kun lastenlaulut sukupuolittavat aktiivisuuden ja passiivisuuden, yksityisen ja julkisen, sankaruuden sekä normien rikkomisen mahdollisuuden tietyllä tavalla, ne rajoittavat sukupuolten mahdollisten ominaisuuksien joukon turhan kapeaksi, Leppänen huomauttaa.
Lastenlaulujen todellisuus ei nimittäin vastaa sitä todellisuutta, jossa lapset elävät. Leppäsen mukaan lapsilla olisi luonnostaan valmiuksia kohdata ja kehittää monenlaisia käsityksiä sukupuolesta ja seksuaalisuudesta.
- Suomalaisten lastenlaulujen stereotyyppiset käsitykset sukupuolista, niiden ominaisuuksista ja sukupuolten välisistä suhteista kasvattavat lapsia tietynlaiseen ymmärrykseen. Lapsissa olisi valtava potentiaali nähdä asioita uudella tavalla. Jos lätkäisemme lapsiin käsityksiä, joita meillä on sukupuolesta, kansallisuudesta ja rodusta, menetämme sen potentiaalin, joka lapsilla olisi uudistaa meidän kulttuuriamme ja sekoittaa pakkaa, Leppänen sanoo.
Leppäsen mukaan yksi syy itsepintaisesti säilyviin sukupuolirooleihin saattaa löytyä lastenlauluihin liittyvästä nostalgiasta.
- Ehkä lastenlauluohjelmisto liittyy aikuisten mielissä jollain tavalla menneisiin tapahtumiin ja heidän omaan lapsuuteensa. Siinä mielessä se saattaa olla konservatiivista ja tulla jälkijunassa suhteessa muuhun yhteiskuntaan, Leppänen arveli YLE Radio1:n Kultakuumeessa.
