Tänään torstaina YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisena päivänä vietetään myös vuosittaista Asunnottomien yötä. Hallituksen tavoitteena on poistaa pitkäaikaisasunnottomuus Suomesta vuoteen 2015 mennessä.
Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARAn viimeisten laskelmien mukaan vuonna 2012 maassamme oli hieman yli 2 700 pitkäaikaisasunnotonta, yhteensä yksittäisiä asunnottomia on Suomessa yli 7500.
– Pitkäaikaisasunnottomalla on vähintään vuoden yhtäjaksoinen tai useampia asunnottomuusjaksoja kolmen vuoden aikana. Lukuun sisältyy henkilöitä, joilla perusongelma on asunnottomuus, sitten on ihmisiä, joilla on lisäksi psykososiaalisia vaikeuksia, kertoo tutkija Riitta Granfelt.
Pitkäaikaisasunnottomuuden monitahoisuutta ja asumispalveluita selvitetään Tampereen yliopistossa Suomen Akatemian tutkimushankkeessa. Tutkija Riitta Granfeltin mukaan aiempi hanke poistaa asunnottomuutta toi onnistumisia esimerkiksi uusien asuntojen määrässä, mutta siltikään pitkäaikaisasunnottomuus ei ole edes puolittunut, saatikka poistunut.
Kotikäynti ei ole kontrollia vaan tukea
Asunnottomuus keskittyy voimakkaasti pääkaupunkiseudulle ja erityisesti Helsinkiin. Keskeinen syy on pienten ja edullisten vuokra-asuntojen puute, mutta myös tukitoimet asunnon vastasaaneelle ovat hyvin tärkeitä.
– Haluamme kehittää sellaisia palveluita, minkä tekemisessä asunnottomat olisivat itse mukana. Vailla vakinaista asuntoa ry on tehnyt ison työn.
– Meidän hankkeessamme työntekijät ottavat huomioon asiakkaittensa tarpeita ja lähtökohtia. Tuki voi olla esimerkiksi kotikäynti ensin kolme kertaa viikossa, sitten kerran viikossa. Ei ole itse tarkoitus, että käydään ihmisen kotona. Ammattilaisten kotikäynti näyttäytyy esimerkiksi vankilasta vapautuvalle kontrollina. Jonkun kotona käyminen on ihan eri asia kuin laitoksessa tai virastossa asioiminen, Granfelt kertoo.
Asunto on jokaiselle perusoikeus
Pitkäaikaisasunnottomalle on tärkeintä saada ensin asunto, jotta voitaisiin tarttua muihin ongelmiin. ”Asunto ensin” onkin asunnottomuuden purkamisen paras iskulause.
– Asunto on perusoikeus jokaiselle ihmiselle. Eläminen ei voi onnistua ilman omaa asuntoa. Psykososiaalisiin ongelmiin ei voi tarttua, ellei ihmisellä ole pysyvää ja turvallista asuntoa, joka turvaa riittävän yksityisyyden. On ovi, jonka voi sulkea omalla avaimella, asunnottomuustutkija Riitta Granfelt sanoo.
Oma koti voi löytyä asumisyksiköstä tai vapailta markkinoilta tavallisista osakeyhtiöistä.
Asumisura ei ole kaikilla koskaan oikein päässyt alkuunkaan.
Riitta Granfelt
– Asumisyksiköiden sijoittelu aiheuttaa naapurustossa vastustusta, mutta hajasijoituksesta tulee hyvää palautetta. Tavallisuus tuottaa tavallisuutta. Tavallisessa arkiympäristössä asuminen vahvistaa tavallista käyttäytymistä, Granfelt kertoo.
Oma koti ei ole automaattisesti kullan kallis
Asunnottoman kotiutuminen voi olla vaikeaa myös siksi, ettei kotia ole oikein koskaan ollutkaan.
– Asumisura ei ole kaikilla koskaan oikein päässyt alkuunkaan. Ei ole mielikuvaa kodista, vaan on lapsuusaikanakin siirtynyt paikasta toiseen.
– Tutkimuksessa tuli vastaan myös sellainen kommentti, että mielikuvia kodista on vain katseltu televisiosta. Kyseessä oli laitos- ja vankilataustainen kolmikymppinen mies.
Elämä saattaa tuoda mukanaan myös yllätyksiä.
– Asumisura on saattanut päästä katkeamaan, on voinut tulla vaikeita mielenterveyden ongelmia tai ihmissuhteet ovat menneet rikki, Granfelt luettelee.
