Puheen ajatellaan yleensä syntyvän tietoisen prosessin kautta niin, että puhujalla on etukäteen selkeä ajatus siitä, mitä hän aikoo sanoa.
Ruotsalaistutkijoiden vastikään julkaisemien tutkimustulosten mukaan osa puhutun viestin merkityksestä valkenee ihmisille kuitenkin vasta siinä vaiheessa, kun he kuulevat itsensä äänessä. Puhujalla ei ehkä olisikaan ennalta kirkasta käsitystä siitä, mitä hän on aikeissa sanoa, vaan ymmärrys muodostuu osittain vasta kuullun perusteella.
Lundin yliopiston kognitiotieteilijöiden tutkimuksessa seurattiin, miten ihmiset reagoivat tilanteeseen, jossa he sanovat jotakin mutta kuulevat oman äänensä lausuvan muuta. Tulokset olivat mielenkiintoisia.
Niissä tapauksissa, joissa huijaus meni läpi, 85 prosenttia koehenkilöistä myös uskoi vakaasti itse lausuneensa vaihdetun sanan, kun asiaa kysyttiin jälkikäteen
Tutkimuksessa koehenkilöille tehtiin niin sanottu Stroopin testi, jossa heille näytettiin värejä kuvaavia sanoja ja sen jälkeen kysyttiin, millä väreillä kyseiset sanat oli painettu. Osallistujat kuulivat oman vastauksensa kuulokkeista.
Koska tietyt värisanat (harmaa ja vihreä – grå ja grön) toistuivat, tutkijat saattoivat tallentaa koehenkilön vastauksen ja välillä lähettää kuulokkeista toisen sanan kuin sen, jonka hän oli juuri sanonut.
Vaikutus oli tehokkain, kun väärä sana kuului koehenkilön kuulokkeista vain 5–20 millisekunnin kuluttua siitä, kun hän oli aloittanut puhumisen. Kahdessa kolmasosassa tapauksia sanan vaihtumista ei lainkaan huomattu.
Niissä tapauksissa, joissa huijaus meni läpi, 85 prosenttia koehenkilöistä myös uskoi vakaasti itse lausuneensa vaihdetun sanan, kun asiaa kysyttiin jälkikäteen.
Tutkimusryhmän johtajan Andreas Lindin mukaan se, että manipulaatio jäi huomaamatta, kielii siitä, että oman äänen kuulemisella on merkittävä osuus puheen sisällön tulkitsemisessa.
Nature-lehden haastatteleman yhdysvaltalaistutkijan Barbara Davisin mukaan ruotsalaistutkimus haastaa vallitsevaa näkemystä puheen synnystä, mutta ei ole koko totuus. Hän huomauttaa, että esimerkiksi aikuisiällä kuulonsa menettäneillä ihmisillä puheenmuodostus voi säilyä pitkään ennallaan, mikä osoittaa, ettei auditiivinen palaute ole puheelle välttämätöntä.
Ruotsalaistutkijoiden tutkimus on julkaistu äskettäin Psychological Science -tiedelehdessä.
