Kaikki on SKY-kanavan syytä. Vuonna 1989 televisioista tuli Cincinnati Bengals - San Fransisco 49ers-välinen Super Bowl-ottelu. Hämeenlinnalainen pojankloppi Teemu Lahti katsoi pelilä ja sai siannahkasoikiosta kopin.
–Se oli sellaista gladiaattorimeininkiä! Pelaajat oli kaikissa varusteissaan ihan yliluonnollisen näköisiä. Pelin vauhti kiehtoi alusta alkaen, kertoo Teemu Lahti.
Amerikkalainen jalkapallo tekee uutta nousua, Hämeenlinnan seudulla juniorityön tekeminen ja naisten joukkueen perustaminen ovat laajentaneet lajin jalansijaa.
–Hämeenlinnan Huskies aloitti vuonna 2011 Tigersista tutuilla pelajilla ja taustavaikuttajilla. Tigersin menestys ja vauhti ehkä vaikuttivat hiukan siihen, että toiminnan kivijalan rakentaminen jäi hiukan kesken. Nyt asioita tehdään toisella tavalla ja tulosta on alkanut tulla, myös katsojilta tulevan palautteen perusteella, pohtii Teemu.
Tanssia ilman musiikkia
Koko 1990- luvun Teemu on pelannut, tai valmentanut ihmisiä amerikkalaisen jalkapallon pariin. Tavoitteena on saada paitsi tulosta, myös innostusta.
–Tässä lajissa minua innostaa ihan kaikki. Olipa sitten kyse tilastojen tekemisestä, niiden tulkinnasta tai pelikuvioiden rakentamisesta. En ihmettele, että laji innostaa täällä pohjoisessa; se on kesälajeista kuitenkin kaikista lähimpänä jääkiekkoa, sanoo Teemu.
– Vaikka puhutaan tällaisesta törmäilylajista niin silti rytmillä on erittäin suuri merkitys. Täytyy osata jalkojen liikkeet ja täytyy tietää mitä pitää tehdä. Kun yksi lähtee, niin kaikkien muiden pelaajien täytyy tehdä samaa liikettä. Jos yksi menee eri tahdissa, tulee vastustajalle iskun paikka. Laji on kuin tanssia ilman musiikkia, jo pelikutsusta kuulet mistä tahtilajista on kysymys, kertoo Teemu Lahti.
Sarkasmillekin on jätetty mukava tila.
–Fysiikan lait pätevät ja se kaveri kaatuu, jolla on painovoiman lait puolellaan. Onhan se mukava kuitata kaverille että tätä lystiä on sitten tarjolla tämä iltapäivä, tervetuloa vaan, virnistää Teemu.
–Mutta kyllä pahin aggressio lähtee ihan siinä pelatessa. Jos vastassa on reilunkokoinen kaveri, niin täytyy itse miettiä niin viisaasti oma siirtonsa, että osaa mennä alempana. Hyvissä ominaisuuksissa hyvä koordinaatio ja tarkkaavaisuus menevät isokokoisuuden edelle, pohtii Teemu Lahti.
Härmäläinen Wembleyllä
Tammikuun ja helmikuun taitekohdassa monet asettuvat television ääreen seuraamaan Super Bowl- ottelua. Siinä ottavat mittaa toisistaan kahden eri konferenssin voittajat. Ottelu on yksi maailman seuratuimpia urheilutapahtumia, ja arvioiden mukaan sitä seuraa noin sata miljoonaa katsojaa eri puolilla maailmaa, ylivoimaisesti eniten tietysti Pohjois-Amerikassa.
–Super Bowlin seuraaminen paikan päällä on se iso, mutta vielä toteutumaton haave. Mutta olen ollut seuraamassa kaksi kertaa Lontoon Wembleyllä NFL-liigan runkosarjan peliä. Kyllähän siinä härmän pojalla pyöri silmät päässä, kun paikalla allekirjoittanut ja 89 tuhatta muuta ihmistä.
–Se oli mahtava kokemus, koska paikalla oli ennen kaikkea lajin kannattajia yleisesti, eikä ainoastaan tietyn joukkeen faneja. Matka ottelusta puolen kilometrin päässä olleelle metroasemalle kesti noin puolitoista tuntia, muistelee Teemu Lahti.
Teemu Lahti sai siis siannahkasoikiosta täysosuman vuonna 1989. Jälkikasvu lienee samassa vaarassa.
–Vuosia sitten poikamme kävi neuvolassa kaksivuotistarkastuksessa, ja hänen käskettiin hakea hyllystä pallo. Poika meni, mutta ei löytänyt palloa, koska siellä oli vain se perinteinen pyöreä eikä sitä oikeaa soikeaa, nauraa Teemu Lahti.
