Venäjä otti viime syyskuussa käyttöön niin kutsutut patrioottiset tunnit kaikissa kouluissa ja kaikilla luokka-asteilla. Tunneilla käsitellään aiheita, joita Venäjän hallitus pitää tärkeinä.
Oppositiomedia kutsuu patrioottisia tunteja Kremlin propagandatunneiksi. 29-vuotias opettaja Anastasia Tšaikova opettaa mielellään uutta oppiainetta moskovalaisessa alakoulussa.
Olet alakoulun opettaja, Anastasia Tšaikova. Kerro millainen koulupäivä teillä on ollut haastattelupäivänä?
Meillä on arki täydessä vauhdissaan. Opetussuunnitelmaan lisättiin viime syksynä patrioottiset tunnit. Aloitimme viikkomme tällaisella tunnilla. Käsittelimme Venäjälle perustettua uutta lasten ja nuorten järjestöä. Esittelin liikettä ja kerroin, millaisia mahdollisuuksia se tarjoaa lapsille ja nuorille. Liikkeellä on esimerkiksi kuorolaulua, kulttuurikerhoja, tiedekerhoja ja patrioottista toimintaa.
Millaisessa luokassa opetat?
– Opetan ekaluokkalaisia. He ovat 6–7-vuotiaita. Luokallani on 29 oppilasta. Aiemmin työskentelin viisi vuotta erityisluokalla. Tuolloin luokallani oli kahdeksan lasta. Kaikilla oli jokin kehityshäiriö. Opetin esimerkiksi puhevaikeuksista kärsiviä, autistismipiirteisiä lapsia ja liikuntarajoitteisia lapsia.
Kuinka pitkiä koulupäivät ovat?
– Meillä on tavallisesti päivän aikana 4–5 oppituntia. Yleensä tunnit päättyvät kahdelta tai puoli kolmelta. Sen jälkeen lapset osallistuvat yleensä koulun ulkopuolisiin harrastuskerhoihin.
Olet ollut opettajana kymmenen vuotta. Miten venäläinen koulujärjestelmä on muuttunut sinä aikana?
– Kun aloittelin työuraa, työskentelin erityiskoulussa. Siellä opiskeli yksinomaan lapsia, joilla oli jokin kehityshäiriö.
Nykyään opetus on inklusiivista. Erityistä tukea tarvitsevia lapsia ei enää suljeta erityiskouluihin. Venäjällä on herätty siihen, että jokaisella lapsella on oikeus saada opetusta tavallisessa koululuokassa kehityshäiriöstä riippumatta. Tämä tietenkin vaikuttaa luokkakokoon. Jos luokalla on autistinen lapsi, luokkakoko on pienempi kuin tilanteessa, jossa luokalla on vain neurotyypillisiä lapsia.
Näkyykö sota luokassasi tai oppilaiden käytöksessä?
– Ei näy. Luokallani on hyvin nuoria lapsia ja luulen, että ikänsä vuoksi he eivät ymmärrä kaikkia tapahtumia ja tilanteita.
Kerrotko lapsille sodasta ja Ukrainan tilanteesta?
– Emme käsittele näitä teemoja oppitunneilla. Hehän ovat pieniä, tulleet koulunpenkille suoraan päiväkodista. Monilla ajattelu ja opiskelumotivaatio ovat vasta kehittymässä. He eivät vielä kykene keskustelemaan vaikeista aiheista, joten on turhaa edes yrittää puhua sellaisista teemoista heidän kanssaan.
Esittävätkö lapset sinulle kysymyksiä sodasta?
– Eivät. Yleisin kysymys on tämä: ”En ymmärrä, voisitteko toistaa”. Alakoulussa lapset eivät kyseenalaista auktoriteettia.
Luokkani lapset kuuntelevat yleensä opetustani tarkasti ja näkevät vaivaa oppiakseen uutta. Yläkoululaiset saattavat kysyä enemmän kysymyksiä aiheista, jotka kiinnostavat heitä henkilökohtaisesti.
Puhutteko yhteiskunnallisista aiheista patrioottisilla tunneilla?
– Käsittelemme joitakin yhteiskunnallisia aiheita, esimerkiksi merkkipäivien yhteydessä. Hiljattain meillä oli aiheena Leningradin piiritys.
Se liittyi tapahtuman muistopäivään. Kerroin siitä, kuinka paljon lapsille oli korvamerkitty leipää piirityksen aikana vuosina 1941–1944. Yltäkylläisyydessä kasvaneet lapset eivät kuitenkaan ymmärtäneet sitä, miksi leipää ylipäätään piti säännöstellä.
Mitä muita teemoja olette käsitelleet patrioottisilla tunneilla?
– Tuntien sisältö vaihtelee ikätason mukaan. Käymme läpi 1–4-luokkalaisille tarkoitettuja teemoja. Alakoulussa tuntien aiheet liittyvät vahvasti nykyaikaisen ihmisen elämään. Olemme käsitelleet esimerkiksi terveellisiä elintapoja, ystävyyttä, juhlapyhiä, merkkipäiviä ja internetiä.
Viime viikolla aiheenamme oli verkon medialukutaito. Puhuimme siitä, miten internetissä kuuluu toimia, millaisia käytöstapoja someen liittyy ja miten voi suojella itseään verkon haitoilta.
Mistä saat materiaalit patrioottisille tunneille, ja saatko tehdä niihin muutoksia?
– Saamme käyttöömme opetusministeriön laatimat materiaalit. Niitä myös suositellaan vahvasti. Voin tehdä muokkauksia vapaasti, jos muutokseni liittyvät teemaan.
Oletko joskus ollut eri mieltä materiaaleissa esitettyjen väitteiden kanssa?
– Olen tykännyt opetusmateriaaleista. Videot, grafiikka ja käsikirjoitukset ovat erittäin korkealaatuisia, enkä ole kertaakaan korvannut valmista materiaalia omilla dioilla. Aiheet ovat niin yleisluontoisia, että niistä on hyvin vaikeaa olla eri mieltä.
Voitko yhä kertoa ukrainalaisista ja ukrainalaisesta kulttuurista koululaisille?
– Totta kai. Ympäristöopin opetusohjelmassa käsittelemme erilaisia kulttuureja, ja kerromme lapsille yhtä lailla valkovenäläisestä kuin ukrainalaisesta kulttuurista. Opettajia ei ole kielletty puhumasta ukrainalaisesta kulttuurista positiiviseen sävyyn.
Maailman kansat -tunnilla katselimme, miltä erilaisten maiden kansallispuvut näyttävät ja missä päin maailmaa erilaisten kansallisuuksien edustajat asuvat.
Venäjän niin kutsuttuja homopropagandalakeja on kiristetty viime aikoina. Koetko, että voit yhä kertoa lapsille erilaisista ihmisryhmistä objektiivisesti?
– En edes tiedä, miten vastaisin tähän kysymykseen. Ymmärrät varmaan, että asumme Venäjällä. Meillä lapset kasvavat pääosin perinteisissä perheissä, eikä valtaosa kohtaa näitä ilmiöitä arjessaan.
Koetko, että sinulla on vapaus kertoa lapsille maailmasta sellaisena kuin se on?
– Opettajana en halua luoda eripuraa, vaan päinvastoin yritän terävöittää lapsille, että kaikenlaiset ihmiset ovat tasa-arvoisia. Puhun paljon siitä, että kaikkien pitää olla keskenään kavereita ja että kaikenlaisten ihmisten kanssa on pyrittävä yhteistyöhön. Sellaista en sanoisi oppilaille, että on olemassa ihmisryhmä, jonka kanssa ei pidä olla tekemisissä.
Mitä ajatuksia sota sinussa herättää?
– Olen vain tavallinen opettaja. Kannatan rauhaa koko maailmassa. Nykyään tapahtumat kehittyvät hyvin nopealla vauhdilla. Aluksi yritin seurata tilannetta uutisista. Olin aina huolissani. Tietoa sodasta tulee koko ajan aivan liikaa, ja nyt olen päättänyt, että yritän välttää kaikkea ylimääräistä tietoa.
Olen syntynyt Ukrainassa, koska vanhempani olivat silloin työkomennuksella siellä. Tuttavapiirissäni on ukrainalaisia. Pidän moniin yhteyttä edelleen. Ymmärrettävästi kaikki tutut eivät ole halunneet jatkaa yhteydenpitoa. Mutta joidenkin kanssa olen pysynyt yhteydessä, ja ymmärrämme toistemme näkökulmaa.
Miten liikekannallepano on näkynyt lähipiirissäsi?
– Veljeni opiskelee, joten hän on saanut lykättyä palvelusta. Isäni on palvellut armeijassa, mutta hän on jo eläkkeellä, joten häntä ei todennäköisesti enää kutsuta.
Murehditko koskaan, että läheisesi joutuvat sotaan?
– Olen murehtinut sitä jo niin paljon, että mittani on tullut täyteen, enkä halua miettiä koko asiaa. Liikekannallepanon suhteen nyt näyttäisi siltä, että se on saatu valmiiksi ja tilanne on hellittänyt. Sekin on vaikuttanut siihen, että en murehdi enää niin paljon.
Koulujen kesäloma alkaa kesäkuussa. Onko sinulla jo kesän suunnitelmat selvillä?
– En ole vielä suunnitellut mitään. Hyvin paljon vaikuttaa se, miten hintataso kehittyy. Menen päivä kerrallaan. Kesällä haluaisin matkustaa Valko-Venäjälle mummin luokse. Olen käynyt hänen luonaan kesälomalla kolmena kesänä peräkkäin.
Tässä juttusarjassa soitamme venäläisille ja etsimme vastauksia siihen, mitä Venäjän eri ammattien edustajille, kansalaisyhteiskunnalle, toimittajille ja aktivisteille kuuluu.
Juttusarjan edelliset osat:
