Tilanne oli kaoottinen, kun kolmekymppisen henkilöstöhallinnon ammattilaisen Liisan työnantaja kävi läpi organisaatiomuutoksen vuoden alussa.
Useat kunnat ja suuri sairaanhoitopiiri yhdistyivät hyvinvointialueeksi, jonka vastuulla on sosiaali- ja terveyspalveluiden ja pelastustoimen järjestäminen.
– Muutoksen valmistelu oli jäänyt kesken, eikä työhön saanut perehdytystä. Yksiköiden tehtävänjako, työntekijöiden vastuut ja tehtävänkuvat puuttuivat, Liisa kertoo.
Esihenkilöltä tai johdolta Liisa ei koe saaneensa tukea tai edes tietoa.
– Työmäärä siinä tilanteessa oli valtava, ja alaiseni olivat samassa tilanteessa. Heidän perehdyttämisensä uusiin tehtäviin jäi yksin minun harteilleni.
Liisa kertoo kokemuksistaan tässä jutussa niin, ettei häntä voi tunnistaa, sillä tilanne työpaikalla on arkaluontoinen. Liisa ei ole hänen oikea nimensä, mutta oikea henkilöllisyys on toimituksen tiedossa.
Henkilöstöhallinnon johdossa työskentelevät muun muassa kertoivat Liisan mukaan työskentelevänsä myös myöhään yöllä, aikaisin aamulla tai viikonloppuisin.
– Se on karusti ristiriidassa sen suhteen, mitä itse ajattelen työhyvinvoinnista ja työssäjaksamisesta.
Liisalle kävi niin kuin monelle muullekin: hän sairastui työuupumukseen ja jäi sairauslomalle.
Keskeinen tekijä uupumisessa oli Liisan mukaan ristiriita siitä, miten työt tulisi hoitaa.
Esimerkiksi kehitysidea tyrmättiin, koska uutta toimintatapaa ei voisi heti ottaa käyttöön kaikkialla organisaatiossa tai siksi, että se koski aihepiiriä, joka ei kuulunut Liisan vastuualueeseen.
– Tuli tunne, että olen jotenkin vääränlainen.
Tilannetta vaikeuttaa se, että esihenkilö ei tunnu ajattelevan, että työilmapiirissa olisi parannettavaa, Liisa kertoo.
Maksutonta apua nuorille naisille
Liisa ei ole kokemuksineen yksin. Työterveyslaitoksen mukaan noin joka neljäs työntekijä on vaarassa sairastua työuupumukseen. Erityisesti vaarassa ovat nuoret naiset.
Keinoja tilanteen parantamiseen etsitään nyt hankkeessa, jossa alle 36-vuotiaille työssä jaksamisestaan huolestuneille naisille tarjotaan vertaistukea ja mentorointia. Maksuttomiin ryhmiin voi osallistua etänä ympäri Suomea.
Kokemukset työuupumuksesta ovat erilaisia, sanoo hankepäällikkö Nelli Pahkamäki naisia tukevasta Maria Akatemia -järjestöstä.
Työ tai organisaatio eivät ole omien arvojen mukaisia, työtä on liikaa eikä sen määrään puututa, työnteko keskeytyy usein, yhteisöllisyyttä ei ole tai työssä ei pääse kehittymään eikä saa tarpeeksi vastuuta, hän luettelee työuupumuksen mahdollisia syitä.
– Monessa työssä vaaditaan aikamoisia itsensä johtamisen taitoja.
Pahkamäen vetämissä muutaman henkilön vertaistukiryhmissä puhutaan myös omien rajojen, vahvuuksien ja motivaatiotekijöiden tunnistamisesta.
– Arkeen kuuluu pieni määrä stressiä, mutta on tärkeää tunnistaa, milloin se on pysyvää ja muuttuu haitalliseksi.
Ryhmissä pohditaan myös sitä, millaista elämää haluaa viettää ja miten tasapainon voisi löytää työn ja vapaa-ajan välille, hän kertoo.
– Monella ei tavallisesti ole aikaa miettiä tällaisia. Sitten kun on, saattaakin huomata että oma elämä ei ole menossa siihen suuntaan, mihin haluaisi. Sitten voi miettiä, mitä pitäisi muuttaa ja mihin voi vaikuttaa.
Varsinkin korkeakoulutetut naiset voivat olla kovia suorittamaan, hän sanoo. Ryhmässä voi miettiä, mihin oma aika riittää, tarvitseeko vaikkapa useita harrastuksia.
– Siitäkin tuntuu olevan jo apua, kun joku ulkopuolinen sanoo, että on oikeus levätä ja olla tekemättä.
Vastuu myös työnantajalla
Liisalle kuusi kertaa etänä tavanneesta vertaistukiryhmästä on ollut apua toipumisessa. Lisäksi hänen tukenaan on ollut työpsykologi ja psykoterapeutti.
Vertaistukiryhmän ilmapiiri oli Liisan mukaan luottamuksellinen. Hän tiesi muista jäsenistä vain etunimen.
– Suurin anti oli, että tuntuu, etten ole yksin tämän asian kanssa. Ryhmä antoi uskoa tulevaisuuteen ja tuki omaa jaksamista, koska se pakotti pysähtymään itsensä äärelle.
Kolmevuotisessa Työnimuun-hankkeessa on tarkoitus auttaa satoja naisia.
Yliopettaja Pia Keiski Tampereen ammattikorkeakoulusta toimii hankkeessa tutkijana ja kerää tietoa siitä, mitkä tekijät työelämässä uuvuttavat ja millaisilla keinoilla sitä voitaisiin ehkäistä.
Kyse ei ole vain yksilön taidoista tai ominaisuuksista, vaan vastuu on myös työyhteisöllä.
Tarjolla onkin koulutusta myös työnantajille, jotka erityisesti sosiaali- ja terveysalalla kärsivät työvoimapulasta.
– Työnantajien pitää miettiä, miten ne saavat pidettyä uudet työntekijät pidempään kuin vuoden. Muuten nuorelle ammattilaiselle ei kerry riittävästi osaamista, Keiski sanoo.
Uupumisriskiä vähentää kunnollinen perehdytys työhön ja kokeneemman työkaverin tuki, hän sanoo. Etätyö on nostanut kynnystä kysyä neuvoa.
– Tukea ei tarvita pelkästään siihen, miten ohjelmat toimivat, vaan myös hiljaisen tiedon välittämiseen ja työyhteisöön kiinnittymiseen.
Ihmiset pysyvät Keiskin mukaan työpaikalla todennäköisemmin, kun siellä voi keskustella avoimesti vaikeistakin asioista ja huolet otetaan tosissaan.
Työn imua eli tunnetta, kun työt sujuvat, tavoitellaan, mutta siitä pitää uskaltaa hypätä myös pois, hän sanoo.
– Se voi olla vaikeaa, jos työt ovat määräaikaisia ja koko ajan tuntuu, että pitää näyttää osaavansa ja pystyvänsä.
Uupuminen voi olla myös sukupolveen liittyvä asia, arvioi Nelli Pahkamäki.
Varsinkin nuorille millenniaaleille ja sitä nuoremmille sukupolville on korostetty mediakriittisyyden ja jatkuvan kyseenalaistamisen merkitystä, hän sanoo.
– Työelämässä sitä voidaankin pitää huonona asenteena.
Liisa voi jo paremmin ja hän on palannut sairauslomalta töihin. Kauaa hän ei kuitenkaan aio samassa tehtävässä jatkaa, koska ei usko, että työolot voisivat parantua, ellei johto vaihdu.
– Olen ollut organisaatiossa, jossa pääsee kukoistamaan ja kehittämään toimintaa, saa käyttää luovuutta ja omia vahvuuksia ja saa palautetta ja on hyvä yhteishenki. Siellä minulla ei ole ollut jaksamisessa ongelmaa, Liisa sanoo.
