Antti Järven suvussa Antti Järvestä puhuttiin vaivihkaa jopa kuiskaillen. Toimittaja ja tietokirjailija Antti Järven nimikaima ja vaarinsa isä oli mies, josta kaikilla perheenjäsenillä tuntui olevan erilainen tarina. Ainoastaan se oli selvää, ettei hän lähtenyt vaimonsa ja lastensa mukana evakkoon Suomen puolelle luovutetusta Karjalasta vaan jäi Neuvostoliittoon.
Pojanpojanpoika Antti Järven setä pyysi tätä tutkimaan isoisoisän tarinaa. Järvi sai sedältään nipun vanhoja kirjeitä ja ryhtyi perehtymään kirjallisuuteen. Tietoa vapaaehtoisesti rajan taakse jääneistä löytyi hyvin vähän.
– Silloin kiinnostuin aiheesta enemmän. Kyse ei ollutkaan vain oman sukuni hiljaisuudesta, vaan se oli osa jotain laajempaa hiljaisuutta, Antti Järvi kertoo.
Osa sukulaisista oli sitä mieltä, että kantaisä Antti Järvi jäi kotiseuduilleen Lahdenpohjaan, Laatokan rannalle naisen vuoksi. Hänellä huhuttiin olleen avioliiton ulkopuolinen suhde. Jotkut taas kertoivat, ettei Antti kestänyt menettää rakentamaansa taloa. Hän oli jo joutunut luopumaan yhdestä kodista talousvaikeuksien vuoksi.
Sellainenkin epäilys oli, että Amerikassa siirtolaisena ollessaan Antti Järvi olisi omaksunut vasemmistolaisen työväenaatteen toimiessaan ammattiyhdistysliikkeessä. Ehkä hän jäi siksi Neuvostoliittoon.
Rajan taakse jääneet eivät sopineet evakkotarinaan
Tietokirjailija Antti Järvi seurasi isoisoisän jälkiä ja löysi vastauksiakin. Samalla piirtyy kuva sekalaisesta joukosta, joka jäi rajan taakse, kun Karjala luovutettiin. Jääneiden motiivit olivat moninaiset.
Järvi jäljitti Jaakkiman, Lahdenpohjan ja Sortavala alueelta kolmisenkymmentä jäänyttä. Näiden ihmisten tiedot hän kykeni varmistamaan useammasta lähteestä.
On arvioitu, että evakuoinneista jäi pois 150-200 ihmistä. Joukossa oli niitäkin, jotka eivät syystä tai toisesta kyenneet lähtemään. Esimerkiksi lapset jäivät vanhempiensa kanssa. Heiltä ei kysytty.
– Viranomaisilla oli rauhan tultua suurempiakin huolia, kuin miettiä Neuvostoliittoon jääneiden kohtaloa. Mitään kunnollista luetteloa heistä ei tehty, Järvi sanoo.
Neuvostoliittoon jääminen ei Järven mukaan sopinut Karjalan evakoiden narratiiviin. Loikkareiksi leimatut kotiseuduilleen jääneet eivät istuneet mukaan haikeaan evakkotarinaan.
Outo matka Venäjälle
Antti Järvi teki kirjaa kirjoittaessaan matkan Venäjälle, Petroskoihin ja isoisoisänsä kotiseuduille. Saadakseen ratkaisevan tiedon rajan taakse jääneen Antti Järven kohtalosta, hän tarvitsi kuulustelupöytäkirjat venäläisestä arkistosta.
Venäjän sotatoimet Ukrainassa olivat jo alkaneet. Koronarajoitukset olivat päällä. Vaikka Petroskoihin on lyhyt matka, sinne ei voinut rajoitusten vuoksi matkustaa maata pitkin.
Järvi oli myös ensimmäistä kertaa sukunsa juurilla. Matkasta tuli kummallinen, surumielinen ja ahdistava. Hän pelkäsi, että käsillä olivat viimeiset hetket päästä etsimään tietoa venäläisistä arkistoista.
– Nuorempi polvi rajan taakse jääneiden jälkeläisistä ei tiedä heidän vaiheistaan juurikaan. Vanhemmilla sukulaisilla on vielä muistitietoa ja kirjeitä tallella. Kohta heitäkään ei ole.
Antti Järvi on saanut runsaasti palautetta kirjastaan. Isoisoisä Järven tarina on auttanut lukijoita käsittelemään oman suvun vaiettuja salaisuuksia. Ne eivät kaikki välttämättä liity juuri Neuvostoliittoon loikanneisiin. Sotien, jo sisällissodan aikana perheille tapahtui paljon asioita, joista on ollut vaikea puhua.
Finlandia-palkitussa kirjassaan Antti Järvi kertoo tutkimusprosessistaan sydämeen käyvästi. Kirja vastaa tiedonnälkään, mutta herättää myös suuria tunteita. Lukijoiden onneksi Järvi aikoo jatkaa historiaa käsittelevien tietokirjojen parissa. Ne ovat hänen omaakin suosikkilukemistoaan.
– Minulla on kiinnostusta altavastaajiin ja jollain tapaa marginaalissa eläviin ihmisiin, Järvi sanoo, muttei paljasta vielä uutta aihettaan.
Tietokirjalisuuden Finlandia-voittajan 2023 valitsi lastenkirjailija Linda Liukas.
