Eihän nykypäivänä pitäisi enää yllättyä, että mitä ihmeellisemmistä asioista on mahdollista saada aikaan somekiukkua.
Sellaista kuitenkin oli orastavasti ilmoilla, kun sunnuntaina tärähti mitä mahtavin hiihtouutinen: Antti Tuisku aloitti hiihtoprojektin.
Ihmeteltiin, miksi Yle tarjoaa ”mainostilaa” tällaiselle tempaukselle. Pidettiin ideaa typeränä, koska eihän Tuisku voi pärjätä SM-kisoissa.
Koettiin, että tähän se urheilujournalismi kuoli, kun uutisoidaan tällaisesta humpuukista isommin kuin Vantaan SM-hiihtojen parisprinteistä.
Median kuuluu kertoa kiinnostavista ilmiöistä ja tarinoista. Tulokset löytyvät tulospalveluista.
Ylen verkkosivuilla julkaistiin sunnuntaina yksi artikkeli Antti Tuiskusta, yksi miesten parisprintistä ja yksi naisten kisasta. Menemättä tarkemmin dataan, Tuisku-uutinen veti lukijoita ainakin viisi kertaa enemmän kuin kumpikaan parisprinttijutuista.
Juttujen vetovoimaan vaikuttaa moni asia, kuten otsikoinnin onnistuminen, ja kussakin mediassa on omat julkaisustrategiansa. Edellä kuitenkin vastaansanomaton esimerkki niille, jotka ihmettelivät, miksi jutut saivat kaupallisessa mediassa ”epäsuhtaisesti” palstatilaa.
Lisäksi, kaikella kunnioituksella, kyse oli SM-kisoista, jotka parhaiden hiihtäjienkin mielestä olivat väärään ajankohtaan. Tuoksahti pakkopullalle.
Toki Tuiskun saama vastaanotto oli voittopuoleisesti ilahtunut. Pääosin projektin tarjoamat mahdollisuudet ymmärrettiin, varsinkin muiden hiihtäjien joukossa.
– Päivän hiihtouutinen oli Antti Tuiskun hiihtoseura ja panostus hiihtouraan. Kaikki keinot, joilla saadaan ihmiset seuraamaan hiihtoa sekä pohtimaan erilaisia tapoja, mitä meillä on tukea ja auttaa urheilijoita kohti huippua, ovat tervetulleita, linjasi hiihtopomo Sirpa Korkatti joka tavoittelee paikkaa Hiihtoliiton puheenjohtajana.
Palstatiloista ja klikeistä puhuminen ei tietenkään voi olla ainoa arvo, joka uutisointia määrittelee.
Kullakin saa olla mielipiteensä urheilujournalismin tasosta, mutta huolestuneille on syytä tarkentaa, että Antti Tuiskun sunnuntainen ilmoitus oli päivän ylivoimainen ykkösuutinen myös ja nimenomaan huippu-urheilun vinkkelistä. Tässä kolme selitystä, miksi.
1. Uudenlaisia ideoita tarvitaan
Mistä tällä kaudella on puhuttu hiihdossa? Valtavista talousongelmista. Hälyttävällä tavalla laskeneista harrastajien ja kilpahiihtäjien määristä.
Nyt, suomalaisella mittapuulla todellinen megatähti, haluaa auttaa. Hänellä on henkilökohtaisetkin vaikutteensa ja motiivinsa, mutta samalla projekti on potentiaalinen onnenpotku suomalaiselle hiihdolle.
Ensinnäkin Tuisku tarjoaa uuden hiihtoseuransa kautta mahdollisuuden nuorille hiihtäjille, jotka tavoittelevat ammattimaista hiihtouraa. Tarjolla on niin rahallista tukea kuin vaikkapa ohjeistusta henkilökohtaisen urheilubrändin vahvistamiseen.
Juuri tällaisia, uudenlaisia ja poikkeuksellisia avauksia tarvitaan hiihdossa, jossa huippuvaiheen toiminta on niin Hiihtoliitto-vetoista.
– Projekti kuulostaa hienolta. Tämä on erityyppinen lähestymistapa yhteistyökumppanimarkkinaan, joka on välillä ollut maastohiihdossa aika haastavaakin, Sami Jauhojärvi sanoi Iltalehdelle.
– Tulee ikään kuin uusi yksityistiimi. Se on tosi hieno homma, Aino-Kaisa Saarinen ihasteli.
2. Sykäys ladulle ja katsomoihin
Tuiskun projekti ei ole SM-tason hiihdon halveeraamista, vaan kunnianosoitus huippuhiihdolle.
Haastatteluissa Tuisku ei ole väittänyt pärjäävänsä SM-kisoissa. Hän on korostanut, että pyrkii omalla tavallaan näyttämään, kuinka raadollisesta ja rajusta lajista huipputasolla on kyse.
Valmentajaksi ryhtyneen Reijo Jylhän mukaan Tuiskun fyysinen kyky hapenotollisesti on jo keskitason kestävyysurheilijan tasolla, myös mieshiihtäjistä.
Tuisku kuitenkin korosti olevansa hiihtäjänä täysi raakile, jolle saattaa SM-kisoissa käydä kylmät, vaikka hän treenaa vuoden täysin ammattimaisesti.
– Minäkin olen saanut kuulla, että voisit jo mennä tuonne kisaamaan! Siinä on oikeasti ihan valtava ero. Tämä on ihmiskoe, jossa nähdään, mitä vuodessa oikeasti saadaan aikaiseksi, Tuisku kertoi.
Kyse on ihmiskokeesta, joka voi kannustaa aivan uudenlaisia tekijöitä niin hiihtoladuille kuin hiihtokatsomoihin. Se voi antaa sykäyksen niin harrastustaan pohtivalle lapselle kuin terveysliikuntaa tarvitsevalle keski-ikäiselle.
– On puhuttu ihmiskokeesta, jossa haetaan omia rajoja. Se on hyvä ajatus laajemmaltikin. Rajoja voi hakea kukin haluamilla tavoillaan, pohti Kihun johtava asiantuntija Ville Vesterinen.
3. Jättipotti juuri hiihdolle
Hiihdon maine yksinäisenä, konservatiivisena ja askeettisena lajina elää syvässä. Tunteetkin näytetään korkeintaan kiroilemalla yksinään metsässä.
On sanottava, että nykyhiihtäjät ovat jo purkaneet tätä mainetta ansiokkaasti. Perttu Hyvärinen tarjosikin aiheesta palopuheen Rukan maailmancupin aikana, kun monet pitivät Iivo Niskasen tunteenpurkausta typeränä ja lapsellisena.
– Tämä on sen verran konservatiivinen laji, että kun mustikkakeitot näkyvät rinnuksilla ja murjotetaan, niin tulee vähemmän palautetta, Hyvärinen latasi.
Lue lisää: Oliko Iivo Niskasen käytös noloa ja lapsellista? Nyt jyrähti Perttu Hyvärinen
Kun Tuisku-uutinen pamahti julki, mediat säntäsivät haastattelemaan erinäisiä hiihdon konkariasiantuntijoita.
Asiantuntija-arviot ovat kiinnostavia, mutta oikea haastateltava on se pikkuvesseli, joka vuoden päästä on hiihtänyt elämänsä ensimmäiset Hippohiihdot ja saapunut ensi kertaa elämässään hiihtokatsomoon, maksanut perheineen liput SM-hiihtoihin.
Jos huippu-urheilun olemus pitää tiivistää yhteen sanaan, kyse on ensiksi ja ennen kaikkea viihdebisneksestä. Toinen oleellinen termi on tunnebisnes.
Eikös Antti Tuisku ole aika haka noissa jutuissa?
Hiihdon ystävien on syytä iloita.
