Kemijoki on voinut huonosti jo pitkään. Joki on padottu ja valjastettu sähköntuotantoon, vesistön valuma-alueella toimii useita kaivoksia. Nyt Kemijoen vesistön alueella on valmisteilla ainakin neljä suurta kaivoshanketta Ikkari, Sakatti, Sokli ja Suhanko. Niitä markkinoidaan vihreällä siirtymällä ja heikentyneellä turvallisuuspoliittisella tilanteella.
Toteutuessaan jokaisen neljän kaivoksen jätevedet laskettaisiin Kemijoen vesistöön ja niiden jätealueet jäisivät vesistön partaalle pysyvästi. Näin kaivosjätealueiden muodostama riski Kemijoen vesistölle moninkertaistuisi nykyisestä lukemattomien sukupolvien ajaksi.
Kemijoki oy:n tavoite on rakentaa vanhojen tavallisten voimalaitosten rinnalle pumppuvoimaloita, joilla entisestään tehostettaisiin veden lyhytaikaissäännöstelyä. Lyhytaikaissäännöstelyssä tehtävää virtaamamäärien nopeaa vaihtelua voimalaitospadoilla pidetään ekologisesti erittäin haitallisena. Kemijoki oy:n mukaan pumppuvoimalat eivät aiheuttaisi vesistön tilan heikentymistä.
Kestääkö Kemijoki
Kemijoen vesistön tilaluokka on jo pudonnut luokkaan tyydyttävä ja herää kysymys, voidaanko vesistöä heikentäviä uusia hankkeita sallia. Haastattelimme kolmea ympäristöoikeuden asiantuntijaa, otetaanko uusien kaivos- ja vesivoimahankkeiden vesistöä heikentävä yhteisvaikutus Kemijoen vesistöön huomioon.
Asiantuntijoiden sähköpostihaastattelu paljastaa vesistöä heikentävien uusien hankkeiden yhteisvaikutuksen arvioinnin vaikeaksi ja sekavaksi.
Vihreän siirtymän kiihdyttämä Lapin kaivos- ja vesivoimahankkeiden muistuttaa 1800-luvun kultaryntäystä villissä lännessä, jossa nopeat syövät hitaat.
Etulyöntiasema on lupahakemuksen ensin jättäneillä hankkeilla. Uusien hankkeiden tärkeysjärjestystä tai kestävyyttä luonnonolojen heikentämisen näkökulmasta ei vertailla missään.
– Yhteisvaikutusten arviointi on vaikeaa. Luvituksessa jokaista hanketta arvioidaan omana kokonaisuutenaan. Ainoastaan samaan aikaan vireillä olevien hankkeiden yhteisvaikutuksia arvioidaan, mutta tämäkin on vaikeaa, vastaa Itä-Suomen yliopiston ympäristöoikeuden professori Niko Soininen.
Voit vaihtaa näkymää grafiikassa painikkeilla seuraava ja edellinen.
Vesistöä jo nyt heikentävien vesivoimalaitosten ja kaivosten vaikutus siis huomioidaan uutta lupaa harkittaessa. EU:n vesipuitedirektiivi ja kansalliset lait eivät kuitenkaan varman päälle suojaa Kemijoen vesistöä uusien hankkeiden yhteisvaikutuksilta.
– Ei välttämättä, jos lupia haetaan erikseen ja eri aikaan. Ainoastaan viimeinen hanke, joka ”katkaisee kamelin selän” (eli heikentää Kemijoen tilaa yhdellä osatekijäluokalla) jää ilman lupaa, vastaa Soininen.
Vuodelta 2019 löytyy ennakkotapaus, kun korkein hallinto-oikeus hylkäsi Finnpulpin sellutehtaan perustamisen Kuopioon. Sellutehdas olisi laskenut jätevetensä jo ennestään kuormitettuun Kallaveteen. Riski ”osatekijän” eli Kallaveden tapauksessa kasviplanktonin heikentyminen lisääntyvän kuormituksen vuoksi esti luvan myöntämisen.
Kemijoen vesistöön jätevetensä laskevat hankkeet ovat kilpailutilanteessa. Suomen ympäristökeskuksen tutkimusprofessorin Antti Belinskij'n mukaan aiemmalla lupahakemuksella on parhaimmat mahdollisuudet. Luvan saamisen todennäköisyys kasvaa sen mukaan, mitä vähemmän hankkeen vaikutusalueelle aiheutuu kuormitusta muista toiminnoista.
– Strategisesti ajatellen yksittäiselle hankkeelle on hyödyllistä hakea lupaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, kertoo Belinskij.
Jäljempänä arvioitavien hankkeiden lupamenettelyn yhteydessä otetaan jo tiedossa olevat vaikutukset huomioon. Jos vesimuodostuma on hyvää huonommassa tilassa, vaikeuttaa siihen jo aikaisemmin kohdistunut kuormitus uusien lupien saamista.
– Kyse on eräänlaisesta aikaprioriteetista, toteaa Belinskij.
Helsingin yliopiston ympäristöoikeuden apulaisprofessori Tiina Paloniitty sanoo, että hankkeista päätettäessä on pakko huomioida yhteisvaikutukset muun, jo olemassa olevan kuormituksen kanssa.
– Mutta koska hankkeet arvioidaan erikseen, tehdään tämä työ ”pala palalta”, eli jokainen hanke arvioidaan aina erikseen, sanoo Paloniitty.
Miten Kemijoen vesistön alueelle suunniteltujen neljän kaivoksen ja pumppuvoimaloiden verkoston ympäristö- ja vesitalousluvat sovitetaan yhteen niin, että Kemijoen vesistön tyydyttävä ekologinen tila saadaan parannettua ottaen huomioon vesipuitedirektiivi, kansalliset normit ja KHO:n Finnpulp -ennakkopäätös?
– Tämä on tuhannen taalan kysymys. Nythän eri hankkeet oikeastaan kilpailevat oikeudesta aiheuttaa vesistövaikutuksia, sanoo Paloniitty.
Hänen mukaansa vesienhoidon suunnittelun sekä ympäristö- ja vesitalouslupien yhteensovittamisessa on parannettavaa.
– Näin jos halutaan järjestelmä, jossa erilaiset, keskenään kilpailevat hankkeet laitettaisiin tärkeysjärjestykseen sen mukaan, mitä vesistön arvioidaan kestävän vaikutuksia ja mitä hankkeista pidetään tärkeimpänä, vastaa Paloniitty.
Nykyisessä järjestelmässä tämä ei toteudu.
– Vesienhoidonsuunnittelussa sinänsä yhteisvaikutusten arviointi ja ohjaus jossain määrin mukana, mutta keskeinen haaste on se, ettei tämä kunnolla kanavoidu luvitukseen, toteaa Soininen.
Antti Belinskij kertoo, että vaikka lupamenettelyssä hankkeita tarkastellaan yksi kerrallaan, otetaan huomioon olemassa oleva, kohdevesistöön kohdistuva kuormitus.
– Luvitettavasta hankkeesta ei saa aiheutua yksin tai yhdessä muiden toimintojen kanssa vesienhoitolainsäädännössä kiellettyä tilan heikentymistä tai hyvän tilan saavuttamisen vaarantumista, vastaa Belinskij.
Belinskij'n mukaan vesienhoitosuunnitelmassa ja toimenpideohjelmassa tulisi tarvittaessa pystyä osoittamaan yksittäisiä hankkeita laajemmin toimenpiteitä vesimuodostumien tilan parantamiseksi ja heikentymisen estämiseksi
Belinskij'n mukaan yksittäisten hankkeiden vaikutusten ehkäisy ja vähentäminen toimii melko hyvin lupamenettelyssä.
– Yhteisvaikutusten hallinnan kannalta olisi syytä pohtia lainsäädännön tarkistamista siltä osin, miten aikaisempiin lupiin voidaan puuttua vesienhoidon ympäristötavoitteiden perusteella, vastaa Belinskij.
