Geologian tutkimuskeskus GTK on julkaissut kartan Suomen kallioperästä tehdyistä vetylöydöksistä. Kartan mukaan vetyä on löytynyt kalliopohjavedestä useista paikoista eri puolilla maata.
– Löydökset ovat kansainvälisesti katsottuna hyvää keskitasoa parempia, kun verrataan samantyyppisiin kallioihin, kertoo Geologisen tutkimuskeskuksen johtava asiantuntija Teppo Arola.
Löydöksissä on kysymys niin sanotusta luonnollisesta vedystä, jota syntyy peruskalliossa luonnollisten prosessien seurauksena itsekseen.
Alla oleva vetykartta näyttää, mistä päin Suomea on tehty suurimmat vetylöydökset.
Maailmalla on huomattu viime vuosina, että vetyä voi syntyä kallioperässä niin paljon, että sitä voidaan mahdollisesti käyttää energianlähteenä. Tällä voi olla suuri merkitys, kun siirrytään pois fossiilisista polttoaineista.
Vety on puhdas energianlähde, koska siitä ei synny poltettaessa kasvihuonekasvupäästöjä kuten esimerkiksi maakaasusta.
Kooste vanhoista mittauksista
Yllä olevaan vetykarttaan on koottu tuloksia vanhoista mittauksista, joita on tehty useiden vuosikymmenten aikana esimerkiksi malminetsinnän yhteydessä sekä porattaessa porakaivoja.
GTK:n johtava asiantuntija Teppo Arola korostaa, että vetyä on todettu näytteissä, joita ei ole alun perin otettu luonnollisen vedyn löytämiseksi, vaan muissa tarkoituksissa. Samalla on kuitenkin analysoitu myös pohjaveteen liuenneiden kaasujen koostumus, ja tällöin vetyä on löytynyt.
Mittaustulokset eivät välttämättä ole kovin tarkkoja vedyn osalta, koska vety on kaasu, joka voi esimerkiksi nopeasti haihtua, jos näytteitä ei säilytetä asianmukaisesti.
Kartassa nousee esille kolme erityisen korkeaa mittaustulosta.
– Suurimmat pitoisuudet vetyä kalliopohjavedessä on todettu Outokummussa, Lohjan Nummi-Pusulassa ja Porissa, Teppo Arola kertoo.
Esimerkiksi Outokummussa vetyä on mitattu 46 prosenttia kalliopohjaveteen liuenneesta kaasusta. Ongelmalliseksi tuloksen tulkitsemisen tekee se, että liuenneen kaasun kokonaismäärää vedessä ei ole näytteissä rekisteröity.
Rapakivialueelta vain yksi näyte
Alueellisesti suurimmat luonnollisen vedyn lähteet Suomessa ovat Kaakkois- ja Lounais-Suomen sekä Ahvenanmaan laajat rapakivialueet.
Vetyä muodostuu, kun rapakivessä olevat radioaktiiviset aineet pilkkovat hajotessaan vesimolekyyleja. Näin vedestä irtoaa vetyä, joka liukenee pohjaveteen, mistä se voidaan ottaa talteen.
– Rapakivialueilla on paljon radioaktiivisia mineraaleja. Sen vuoksi ne ovat nousseet potentiaalisiksi alueiksi, jossa luonnollista vetyä voi syntyä, Arola korostaa.
Katso tältä lyhyeltä videolta, miltä rapakivi näyttää ja mikä merkitys vedyllä on.
GTK:n koostamassa kartassa on vain yksi rapakivialueelta otettu näyte. Kysymys on Loviisassa otetusta näytteestä, jossa vetyä on todettu vain vähän.
Teppo Arolan mukaan rapakivialueilla kallioperän porauksia on tehty niukasti, koska alueita ei ole pidetty kovin kiinnostavina malmien etsinnän kannalta. Alueiden vetypotentiaalin selvittäminen vaatisikin lisää tutkimuksia.
Rapakivialueiden lisäksi Suomessa on paljon muitakin kalliotyyppejä, joissa voi syntyä vetyä.
Ranskassa suuri luonnollisen vedyn esiintymä
Itäisessä Ranskassa Saksan rajalla Lorrainen alueella on tehty suuri luonnollisen vedyn löydös entiseltä kivihiilialueelta.
Alustavan arvion mukaan Lorrainen alueen kallioperästä saattaa löytyä 20–60 miljoonaa tonnia vetyä. Arvio perustuu siihen, että alueen vetyä tuottava kallioperä on 6–7 kilometriä syvä, 80 kilometriä leveä ja 200 kilometriä pitkä.
Myös Lorainen kallioperässä vety on pohjaveteen liuenneena. Lorrainen yliopiston georesurssien laboratorion tutkimusjohtajan professori Jacques Pirononin tutkimusryhmä kehittää parhaillaan menetelmää, jonka avulla vety voidaan irrottaa vedestä suoraan porausreiässä ilman, että vettä tarvitsee pumpata pois kallioperästä.
