Lähes 30 vuotta käytössä ollut työelämän vuorotteluvapaajärjestelmä lakkautettiin heinäkuun lopussa hallitusohjelman mukaisesti. Viimeiset vuorotteluvapaalaiset ja heidän sijaisensa aloittivat keskiviikkona.
Vuorotteluvapaa on vuosittain taannut tuhansille työttömille töitä jopa puoleksi vuodeksi ja antanut oivan mahdollisuuden palata työmarkkinoille pysyvästi. Samalla pitkän työuran tehneet puurtajat ovat saaneet hengähdystauon töistään.
Erikoista lakkautuspäätöksessä on se, että vuorotteluvapaajärjestelmä oli aktiivisten työvoimapalveluiden keinoista parhaiten työllistävä.
Neljä vuotta sitten valmistuneessa työ- ja elinkeinoministeriön omassa selvityksessä oli mukana 12 erilaista työvoimapoliittista toimea. Näistä vain vuorotteluvapaa on nyt lakkautettu, muut ovat yhä käytössä.
Näin ministeriö kirjoitti tiedotteessaan elokuussa 2020:
”Työssäkäyntitilaston aineisto osoittaa, että lyhyen aikavälin työllisyysvaikutuksiltaan parhaita työvoimapoliittisia palveluita ovat vuonna 2018 olleet vuorotteluvapaasijaisuudet, työllistämiset starttirahalla, valtiosektorille työllistäminen sekä opiskelu työttömyystuella. Vastaavasti työllisyysvaikutuksiltaan heikompia ovat olleet kuntouttava työtoiminta, valmennukset sekä opiskelu kotoutumistuella.”
Selvitys on tuorein aiheesta valmistunut ministeriössä.
Siinä ministeriö arvioi aktiivisten työvoimapoliittisten palveluiden jälkeistä työllistymistä Tilastokeskuksen tilaston pohjalta vuonna 2018. Selvityksessä on kyse seurantatiedosta, jossa ei ole tutkittu palvelun vaikuttavuutta suhteessa vertailuryhmään vaan vertailtu palvelun jälkeistä sijoittumista.
Kuten oheisesta taulukosta näkee, vuorotteluvapaasijaisuuden päättymisen jälkeen on työllistytty hyvin.
67 prosenttia vuorotteluvapaasijaisista on ollut töissä avoimilla työmarkkinoilla puoli vuotta sijaisuuden päättymisestä. Muiden työllistämiskeinojen teho on alempi. Keskiarvo on 29 prosenttia.
Ministeriö: Ei riittäviä työllisyysvaikutuksia
Tutkimusjohtaja Heikki Räisänen työ- ja elinkeinoministeriöstä kertoo, että vuorotteluvapaan lakkautuksen taustalla on useita syitä.
Ensinnäkin sen käyttäjämäärät ovat selvästi laskeneet alkuvuosista. Syynä on ainakin osin se, että vuorotteluvapaan ehtoja tiukennettiin selvästi vuosina 2014 ja 2016.
Toiseksi: vuorotteluvapaa ei ole tuottanut tarpeeksi työllisyysvaikutuksia.
– Alun perin ajatuksena on ollut varmaankin se, että vuorotteluvapaan jälkeen jaksaisi jatkaa työelämässä pidempään. Vuorotteluvapaalla olleet eivät kuitenkaan ole jatkaneet työelämässä sen pidempään kuin muutkaan samanikäiset. Tämä on ollut se lopputulos, Räisänen kertoo.
Räisäsen mukaan he ovat käytännössä jääneet eläkkeelle ihan saman ikäisenä kuin muutkin. Räisäsen mielestä vuorotteluvapaa on epäonnistunut tavoitteissaan, sillä sen ainoa vaikutus on ollut pieni parannus vuorottelusijaisten työllisyydessä.
– Tätä ei ole pidetty riittävänä syynä jatkaa ja vuorotteluvapaa on päätetty lopettaa.
Päätöksen taustalla on myös se, että vuorotteluvapaa on ollut suosittua etenkin julkisella sektorilla, muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollossa, missä työllisyystilanne on muutenkin hyvä.
Räisäsen mukaan työvoimapula on vaivannut sote-sektoria pitkän aikaa ja vuorotteluvapaa on vain pahentanut tilannetta, koska sijaiset sijoittuvat kyllä samaan organisaatioon, mutta eivät välttämättä samoihin tehtäviin.
– Vuorotteluvapaalle lähtijöillä olisi yllin kyllin töitä omilla aloillaan ja sijaiset ovat tyypillisesti hyvin lyhyen aikaa työttömänä olleita. He työllistyvät muutoinkin helposti. Siksi ei ole työvoimapoliittisesti motivoitua jatkaa tällaista järjestelmää.
Hakijamäärissä loppukiri
Alueelliset TE-toimistot ovat päättäneet vuorotteluvapaasopimusten hyväksymisestä. Nyt järjestelmän loppusuoralla hakemusluvut pomppasivat.
– Määrä on heinäkuussa tuplaantunut viime vuoden vastaavasta ajasta, kertoo asiantuntija Jaana Kellosalmi Uudenmaan TE-toimistosta.
Kellosalmea harmittaa vuorotteluvapaan lakkautus, koska sijaisissa on ollut paljon heitä, joiden on ollut muuten vaikea saada töitä, esimerkiksi iän vuoksi.
– Tutkimuksen mukaan vuorotteluvapaa on ollut paras työllisyystoimi, mitä meillä on ollut käytössä. Vuorottelusijaisuus on ihan oikea työpaikka eli ei tuettua työtä. Se on määräaikainen työsopimus, josta maksetaan työehtosopimuksen mukainen palkka.
Kellosalmen mukaan vuorottelusijaisuus on ollut sijaiselle kullanarvoinen mahdollisuus palata työmarkkinoille ja löytää töitä sijaisuuden päättymisen jälkeenkin.
– Vuorotteluvapaan päättymisessä on surullisinta se, mitä meillä on tarjota työllistymisen tueksi jatkossa.
Korvausmäärät romahtaneet
Ennen loppukiriä vuorotteluvapaan suosio ehti romahtaa.
Työttömyyskassojen yhteisjärjestön toiminnanjohtaja Aki Villman sanoo, että maksetut vuorottelukorvaukset ovat pienentyneet lähes 80 prosenttia verrattuna kymmenen vuoden takaiseen.
– Viime vuonna vuorottelukorvausta maksettiin noin 5 000 henkilölle, kun vielä vuosikymmen sitten saajia oli jopa nelinkertainen määrä, Villman sanoo.
Vuorottelukorvausta on järjestelmässä maksettu palkan sijaan. Vuonna 2022 sen suuruus oli keskimäärin 1 300 euroa kuukaudessa. Tulot ovat siis pudonneet roimasti.
Sijaiseksi palkattu työtön taas on saanut ansiosidonnaisen tai peruspäivärahan sijaan tehtävän mukaista palkkaa, eli tulot ovat nousseet selvästi. Ansiosidonnainen on ollut keskimäärin 1 600–1 700 euroa kuussa, peruspäiväraha 800 euroa kuussa. Lisäksi mahdollinen asumistuki on voinut nostaa kuukausituloja.
Äkkiseltään voisi luulla vuorottelu- ja työttömyyskorvausten menevän sopivasti ristiin niin, että yhteiskunnan kulut eivät kasva saati laske.
Vuorotteluvapaan lakiesityksessä arvioitiin lakkautuksen vahvistavan julkista taloutta nettomääräisesti 15–25 miljoonaa euroa vuonna 2025.
Laskelmassa otettiin huomioon vuorottelukorvausten väheneminen, mutta ei avattu työttömyyskorvausmenojen mahdollista muutosta vuorotteluvapaan lakkautuksen jälkeen.
