Koronan jälkeen se tapahtui. Ihmiset olivat selvästi väsyneitä ainaiseen kännykän näpräämiseen ja videopalaveriruudukoihin. Käsillä tekeminen, keskittyneisyys ja rauhassa työskentely alkoi kiinnostaa.
Muutos näkyi selvästi Helsingin Vallilassa sijaitsevassa valokuvapimiössä. Mörk-pimiössä järjestettävät mustavalkovedostuksen eli mustavalkoisen valokuvan valmistamisen kurssit pamahtivat täyteen harrastajia. Ammattikuvaajat olivat löytäneet tien Mörkiin jo aiemmin.
Mustavalkokuvaaminen filmille ja valokuvien vedostaminen käsityönä ovat valokuvauksessa kuin vinyylilevyt musiikissa. Osa sekä valokuvauksen ammattilaisista että alan harrastajista pitää perinteistä tekotapaa digitaalista kiinnostavampana ja inspiroivampana.
Pimiöosaaminen uhkasi kadota Suomesta
Mörk-pimiön ja Suomen Pimiötaiteilijat ry:n perusti kuusi valokuvataiteilijaa vuonna 2016. Elettiin murrosvaihetta, jolloin digitaalinen valokuvaus ja kuvankäsittely olivat syrjäyttämässä analogisen tekemisen kokonaan.
Taideteollinen korkeakoulu oli sulautunut Aalto-yliopistoon ja vanhoista tiloista luovuttiin. Taideteollisen pimiölaitteet uhkasivat joutua kaatopaikalle.
Vaarana oli, että koko pimiöosaaminen katoaa Suomesta.
– Analogista valokuvan vedostamista ajettiin alas aktiivisesti, koska kaikki instituutiot luopuivat pimiöopetuksesta, muistelee valokuvataiteilija Katri Krohn Lassila.
Tuolloin Krohn Lassilan kollega Natalia Kopkina päätti toimia. Kopkina, Krohn Lassila ja neljä muuta valokuvataiteilijaa perustivat nopeasti työryhmän, anoivat apurahaa, etsivät tilan ja lopulta pelastivat sinne entisen opinahjonsa pimiölaitteet. Onneakin oli matkassa.
Tila löytyi Suomen Taiteilijaseuran Ateljeesäätiön omistamasta talosta, josta vuokrataan työtiloja taiteilijoille. Säätiön luvalla tilaan remontoitiin vesipisteet ja tuuletusta tehostettiin. Niitä tarvitaan, kun valokuvia vedostetaan liottamalla kemikaaleissa.
Nuorille filmikamera on kiehtovaa retroa
Mörk-tilaan on vakiintunut työskentelemään nelisenkymmentä taiteilijaa. Jäseniä yhdistyksellä on noin sata ja jäsenmaksuilla voidaan muun muassa kustantaa tilan ylläpitoa.
Pimiötaiteilijoiden järjestämille kursseille on virrannut korona-ajan jälkeen eri-ikäisiä valokuvauksen harrastajia. Osa on nuoria, jotka ovat saaneet käsiinsä isoisän filmikameran ja haluavat oppia nyt myös vedostamaan. Osa taas on harrastajia, joilla on jo aiempaa kokemusta valokuvan kehittämisestä.
– He olivat ehkä jossain vaiheessa siirtyneet digiin, mutta nyt tällainen käsityöläisyys on alkanut taas kiinnostaa, sanoo Krohn Lassila.
Kiinnostus filmille kuvaamiseen ja käsin vedostamiseen on kansainvälinen ilmiö. Pimiö toisensa jälkeen sammuttaa valot ympäri Eurooppaa. Analogisuus trendaa.
Valokuvaa ei oteta vaan saadaan
Natalia Kopkina vertaa filmikameralla kuvaamista kalastukseen. Kuvaaja jännittää tuleeko kalaa ja minkälaista. Valokuvaa ei noin vain oteta, se saadaan.
– Siinä ovat läsnä sattuma ja onnenkantamoiset. Kamera on kuin musta laatikko, jonka sisältä saattaa hyvässä lykyssä löytyä valokuvajumalan lahja, runoilee Kopkina.
Jos kalan sitten saa satimeen, se valmistetaan pimiössä. Siellä se kypsytellään valmiiksi.
– Olen tehnyt tätä 25 vuotta ja silti valokuvan ilmaantuminen paperille pimiössä tuntuu taikuudelta, Katri Krohn Lassila sanoo.
Krohn Lassilan mukaan taiteilijan ammatti on monella tapaa raskas ja epäkiitollinenkin. Toimeentulo on tiukassa. Työssä joutuu tottumaan jatkuviin pettymyksiin ja hylkäyksiin eri tahoilta. Sen vastapainoksi itse työn ja fyysisen tekemisen pitää olla nautinnollista.
Pimiössä on pakko keskittyä täysillä siihen, mitä tekee. Elämän äänet, kännykän piippailut ja muut maalliset murheet on jätettävä ulkopuolelle. Juuri tämä zen-olotila vetää puoleensa myös harrastajakuvaajia.
Katri Krohn Lassila kertoo kehittäneensä ensimmäiset valokuvansa 1990-luvun lopulla valokuvataiteilija Pentti Sammallahden pimiössä. Sen jälkeen tuntui, ettei mikään muu taiteen media tulisi enää kyseeseen. Sammallahti on Suomen Pimiötaiteilijoiden itseoikeutettu kunniajäsen.
Analoginen valokuva teki taikojaan myös yleisölle alkuvuodesta 2023, kun Sammallahden näyttely oli esillä Valokuvataiteen museon K1 -tilassa Kämp Galleriassa Helsingissä. Me kaksi -näyttelyn näki 34 000 kävijää ja sen ansiosta museon kävijäennätys rikkoutui.
Suunnitteilla uusi festivaali
Pimiötaiteilijat ja -harrastajat eri puolella Eurooppaa etsivät nyt kontaktia toisiinsa. Pimiötaiteilijat ry järjesti Suomessa keväällä 2022 Helsinki Darkroom Festival -tapahtuman. Yhdistys on ollut mukana myös perustamassa pohjoismaista Nordig Analog Network -verkostoa, joka järjestää residenssijaksoja valokuvataiteilijoille pohjoismaisissa pimiöissä.
Seuraavaksi suunnitelmissa on järjestää Helsinki Analog Festival. Sen ohjelma laajenee valokuvasta elävään kuvaan. Filmille kuvattu kokeellinen elokuva elää analogisen valokuvan kaltaista renessanssia.
Sekä Katri Krohn Lassila että Natalia Kopkina pitävät filmille kuvaamista ja valokuvan käsin vedostamista omana taiteenlajinaan. Eihän graafikoillekaan sanottu, että lakatkaa tuo levyjen raapustaminen, kun valokuvaus yleistyi. Grafiikka jäi elämään valokuvan rinnalle.
– Toivoisin, että valokuvan vedostukseen suhtauduttaisiin samalla tavalla. Että se on oma taiteen alansa, jonka ylläpitäminen ja osaamisen tukeminen on tärkeä osa suomalaista taidekenttää, Krohn Lassila sanoo.
