Aava-lääkärikeskuksen liiketoimintajohtaja Petteri Kilpinen ei toistanut Kamala Harrisin USA:n presidentinvaaleissa tekemää kardinaalimokaa, kun kannatus ehti murentua loppua kohden.
Mies paiskattiin julkisuuden valokeilaan hikoilemaan ja virttymään vasta aivan Olympiakomitean puheenjohtajapelin loppusuoralla, kun vastaehdokas Tapio Korjus oli jo kuukausia tapaillut ristiaskeleita keihäspaikallaan.
– Mikä vain paitsi Korjus, muotoilikin Yle Urheilulle erään Kilpisen taakse asettuneen, erittäin suuren lajijärjestön nokkamies lokakuussa, kun kello kävi eikä Soulin olympiavoittajalle näkynyt vastaehdokkaita.
Konklaavi etsi pitkään
Isojen joukkuelajien ja niiden kelkkaan lähteneiden yksilölajiliittojen konklaavi etsi nimekkäitä kandidaatteja turhaan syistä, jotka Hiihtoliiton hallitusehdokas Martti Uusitalo taannoin Yle Urheilulle tiivisti. Kansakunnan palkaton kusitolppa, vimmattu työmäärä ja riitaisa yhteisö.
Ennen Kilpistä moni nimekkäämpi figuuri sanoi ehdokkuudelle ”ei kiitos”. Pisteet Kilpiselle tämän asian nöyrästä sisäistämisestä.
Ja erityispisteet siitä, että kulisseissa mies on luvannut käyttää työviikostaan ainakin 1,5 päivää Olympiakomitean asioihin. Vähempää ei toki tässä kriisissä voisi kuvitellakaan.
Edeltäjiinsä eli Jan Vapaavuoreen, Timo Ritakallioon, Risto Niemiseen, Roger Talermoon ja Tapani Ilkkaan verrattuna hän on lähtökohtaisesti yhteiskunnalliselta painoarvoltaan kevyempi nimi. Mutta jaossa on nyt myös ennennäkemätöntä sankaruutta vuosien 2020–24 regiimin loppupään mahalaskun jäljiltä.
Äänestäjä myös vastustaa
Kuten pitkään erilaisissa vaaleissa äänestäneet tietävät, uurnalla ei koskaan käydä vain jotakuta kannattamassa, vaan samalla aina myös jotain muuta tahoa, näkemystä tai henkilöä vastustamassa.
Kilpisen 96 äänestä (Korjus sai 38) merkittävä osa suuntautuikin kaikkea sitä vastaan, mitä Kuortaneen urheiluopiston salskea rehtori edustaa: vanhaa valtaa, maaseudun keskellä olevaa massiivista urheilukompleksia, perinnelajien Suomea, keihäänheittoa.
Korjus ei saanut omaa viestiään lainkaan läpi; sikäli Helsingin Pitäjänmäessä liikahtivat lauantaina jopa suomalaisen urheilun mannerlaatat.
Armoton tilannekuva
Jan Vapaavuori piirsi jäähyväispuheenvuorossaan armottoman tilannekuvan seuraajalleen ja uudelle hallitukselle. Olympiakomitean maine on mennyttä, menestys historiaa, media potkii maassa makaavaa ja välit päärahoittajaan eli opetus- ja kulttuuriministeriöön ovat syväjäässä.
Viimeksi mainitussa konfliktissa Vapaavuori piirsi Olympiakomitean ylle ex-poliitikon luontevuudella hyviksen kaavun.
Mutta jo kesken komitean syyskokouksen allekirjoittaneen puhelimeen alkoi Meritullinkadun ministeriölinnakkeesta tulla viestejä, joiden mukaan muitakin näkemyksiä asiaintilaan johtaneista prosesseista löytyy, runsaasti.
Huippu-urheilun yllä kysymysmerkki
Petteri Kilpinen saa komitean johtoonsa sikäli mielenkiintoisessa tilanteessa, että huippu-urheilun, ainoan isoja kansanjoukkoja kiinnostavan Olympiakomitea-toiminnon, tulevaisuus jättikeskusjärjestön helmoissa on kaikkea muuta kuin varmaa.
Huippu-urheiluyksiköltä riisuttiin juuri pitkän juridisen pohdinnan päätteeksi rahat, ja niiden mukana tietysti valta. Mikä on koko yksikön tulevaisuus ja tarve pelkkänä lausunnonantajana?
Pariisi kelpo keppihevonen
Kun ministeriö vuodenvaihteeseen mennessä saa valmiiksi pohdintansa huippu-urheilun organisoinnista tulevaisuuden Suomessa, puhuri voi olla vielä hyisempää.
Historialliset nollakisat Pariisissa ovat keppihevonen, jolla ministeriö ja erilaiset Sisuryhmät voivat tässä tilanteessa ja ilmapiirissä ratsastaa aina auringonlaskuun asti ja pidemmällekin.
Porstuaa pidemmälle?
Lopuksi muutama sana tasa-arvosta. Urheiluliiton puheenjohtaja Riikka Pakarinen ja tämän Voimisteluliitto-kollega Mira Keränen kävivät auditorion lavalla esittämässä Korjusta ja Kilpistä eli kahta miestä puheenjohtajaehdokkaiksi.
Kun Kilpiselle 2028 kukaties valitaan seuraajaa, jokohan siinä vaiheessa 121-vuotiaan, koko historiansa ajan miesten puheenjohtaman Olympiakomitean tuolileikeissä naishenkilö pääsisi porstuaa pidemmällekin?
