Neljäsluokkalaisen Sami Kieksin koulupäivä on juuri loppunut. Parkkipaikalle pysäköity Mercedes Benz -merkkinen auto kiinnittää pojan huomion. Yleensä vastassa oli äiti, mutta nyt hän näki isän.
– Ajattelin ensimmäiseksi, että äidille on sattunut jotain tai se on tapettu, hän muistelee syksyistä päivää vuonna 2002.
Nyt Kieksi on 34-vuotias, kahden lapsen isä ja palkittu dokumentaristi. Uusimmassa kuusiosaisessa dokumenttisarjassaan hän vie katsojat vaikeissa tilanteissa olevien nuorten keskuuteen. Asiantuntijoina tässä sarjassa ovat nuoret itse.
Rikkinäisen lapsuuden eläneelle dokumentaristille aiheet tulivat tällä kertaa erityisen lähelle.
Isäpuoli
Kieksi oli ensimmäisellä luokalla, kun hänen vanhempansa erosivat. Hän kertoo, että tuolloin asiat alkoivat mennä huonompaan suuntaan. Isä muutti Kemijärvelle ja äiti jäi asumaan 7-vuotiaan poikansa kanssa Tornioon. Äiti alkoi kärsiä mielenterveysongelmista ja yritti helpottaa oloaan päihteillä.
Hän oli leikkisä ja lapsenmielinen silloin, kun sille päälle sattui.
Sami Kieksi
Pian eron jälkeen äiti tapasi uuden miehen ja myöhemmin perheeseen syntyi kolme lasta. Mies oli Kieksin mukaan yksi seutukunnan pelätyimmistä. Yhdessä isäpuolen kanssa tehtiin asioita, jotka toivat 8-vuotiaan pojan elämään jännitystä.
Kerran esimerkiksi he livahtivat sirkukseen ilman lippua. Isäpuoli saattoi myös tehdä pientä harmittomalta tuntuvaa jäynää ihmisille ja naureskella sille.
– Hän oli leikkisä ja lapsenmielinen silloin, kun sille päälle sattui, Kieksi muistelee.
Äidin ja isäpuolen suhteen edetessä myös väkivalta kotona alkoi arkipäiväistyä. Välillä tilanne yltyi kotona niin pahaksi, että äiti joutui lähtemään pakoon ja sisarten hoito jäi isoveljen kontolle.
Poissaoloja koulusta alkoi kertyä viikkotolkulla.
Muutto isän luokse
Mersuun on pakattu kaikki 11-vuotiaan pojan tavarat. Koulunpihalle tullut isä kertoo, että nyt on edessä muutto Kemijärvelle.
Aiemmin luokan priimuksena tunnettu Kieksi oli joutunut kertaamaan neljännen luokan ja sosiaalitoimi yhdessä vanhempien kanssa oli päättänyt, että pojan olisi parempi asua isänsä kanssa.
Kieksi huokaisee helpotuksesta: Äiti on kunnossa.
Vaikka biologinen isä oli turvallinen aikuinen, muutto hänen luokseen ei sillä hetkellä tuntunut hyvältä.
– Minulla oli ajatus, että voisin jotenkin suojella äitiäni ollessani hänen kanssaan.
Tornioon jäi myös kaikki kaverit.
Kieksi pystyy samaistumaan siihen, miltä kodin ulkopuolelle sijoitetuista nuorista voi tuntua. Pian muuton jälkeen isä sairastui leukemiaan ja lähti hoitoihin yli 700 kilometrin päähän Helsinkiin. Kieksi joutui muuttamaan setänsä luokse.
Kieksi oli suunnattomassa epätietoisuuden tilassa. Hän ei tiennyt, miten isälle käy ja pärjääkö äiti.
Hän myös ymmärtää miksi nuoret hatkaavat laitoksista.
– Ulkopuolisille saattaa vaikuttaa käsittämättömältä, miksi nuoret hakeutuvat huumekämppiin, kun heillä olisi mahdollisuus olla turvallisessa laitoksessa. Nuorille nämä paikat voivat kuitenkin tuntua turvallisemmilta, koska ne muistuttavat heitä lapsuuden ympäristöstä, Kieksi toteaa.
Rikollisuus ei synny tyhjiössä
Nuorisorikollisuus on viime vuosina lisääntynyt huomattavasti, erityisesti alle 15-vuotiaiden keskuudessa. Samaan aikaan rikokset ovat myös raaistuneet.
Kieksi törmäsi rikollisia nuoria jututtaessaan yhteen yhdistävään tekijään.
– Tuntuu siltä, että melkein kaikilla näillä nuorilla isä on hylännyt tai lähtenyt. Ei ole ollut roolimallia elämässä, hän pohtii sarjassaan.
Videolla Kieksin haastattelemat nuoret kertovat, millaisista taustoista tulevat:
Oli kyse sitten isästä tai äidistä lapsi oppii mallintamalla läheisiään. Jos esimerkiksi vanhempi varastaa kaupasta, käyttäytyy humalassa arvaamattomasti tai purkaa negatiivisia tunteitaan väkivaltaan, lapsi oppii, että tällainen käytös on sallittua ja normaalia.
– Monella se päätyy siihen, että alkaa toistaa itse niitä käyttäytymismalleja, koska ne tuntuvat tutuilta.
Rötöstely päättyy kiinnijäämiseen
Kieksi alkoi lievittää omaa pahaa oloaan varasteluun. Aluksi hän varasti vain jotain pientä: karkkia ja limsaa. Pian isommat pojat pyysivät häntä varastamaan kaupasta kondomeja ja tupakkaa.
Kiusattu ja ulkopuolelle jätetty Kieksi alkoi saada arvostusta ja se tuntui hyvältä.
Varastelu loppui kiinnijäämiseen. Hänellä oli tarkoituksena varastaa PlayStation. Paikka oli uusi ja turvakameroita kaikkialla. Jo ennen vartijan näkemistä hän tiesi, että tulisi jäämään kiinni.
Kiinnijäämisen jälkeen 14-vuotias Kieksi kysyi poliisilta, voisiko hänestä tulla vielä poliisia. Se oli lentäjän ja ohjaajan lisäksi yksi hänen unelma-ammateistaan.
– Hän sanoi, että sinun kaltaisista tyypeistä ei ikinä tule mitään. Sinusta tulee ammattirikollinen, Kieksi muistelee.
Joku olisi voinut lannistua poliisin tokaisusta, mutta Kieksille se oli toimiva pelote.
– Ajattelin, että näytän hänelle vielä mihin minä pystyn enkä anna yhden ihmisen kommentin pilata omaa elämääni.
Vanhemmuuden ajokortti
Poliisia Kieksistä ei tullut, mutta elämä kuljetti hänet mediaopintojen kautta ohjaajaksi. Nyt hän on myös isä ja toimii roolimallina uudelle sukupolvelle. Hän tietää, mitä huono roolimalli voi pahimmillaan saada aikaiseksi. Hän uskoo myös, että ilman hyvää isää hän olisi ajautunut erilaiseen tulevaisuuteen.
Kieksin lapsuuden kokemukset vaikuttivat siihen, että hän ei ollut varma haluaako koskaan isäksi.
– Mietin, osaanko olla isä ja pystynkö olemaan hyvä vanhempi lapselle.
Kieksin mielestä kaikkien vanhempien tulisi ennen lasten hankintaa suorittaa ”ajokortti”.
Tässä ”ajokokeessa” arvioitaisiin muun muassa tulevien vanhempien tunnetaitoja ja tarkasteltaisiin heidän päihdehistoriaansa.
– Testattaisiin, onko lapsella on edellytykset saada turvallinen ja tasapainoinen lapsuus, Kieksi summaa.
Muokattu 10.2. 8:30. Lisätty loppuun ”Nuori, tarvitsetko apua?” -osioon linkki Punaisen Ristin Nettiturvikseen.
