Jokainen meistä on joskus joutunut teeskentelemään: muka ilahtumaan epämieluisasta lahjasta, olemaan kiinnostunut tylsästä jutusta tai kehumaan mautonta ruokaa. Tällainen valkoisten valheiden kohteliaisuus on meille laumaeläimille välttämätöntä, jotta yhdessäelo toimii.
Samasta käytöksestä käytetään kansainvälisessä politiikassa termiä ”diplomaattinen”. Diplomaattinen käytös tarkoittaa tahdikasta, kohteliasta ja hienovaraisesti harkittua toimintaa, joka edistää rakentavaa vuorovaikutusta ja välttelee turhia konflikteja. Diplomaatit ovatkin mestareita etsimään näkökulmia tai jopa niitä valkoisia valheita, joiden avulla asiat sujuvat.
Suomella on kansallinen kokemus valheessa elämisestä niin sanotun suomettumisen ajalta.
Mutta valheita voi myös käyttää pakottamiseen tai kiristämiseen. Monille on tuttu elokuvan kohtaus, jossa mafian miehet kertovat miten kauppias tarvitsee maksua vastaan suojelua. Oikeasti he ovat itse se uhka.
Suomella on kansallinen kokemus valheessa elämisestä niin sanotun suomettumisen ajalta. Kylmän sodan aikana Neuvostoliitosta puhuttiin luottamuksen, ystävyyden ja taloudellisen menestystarinan termein, vaikka kaikki oli valhetta. Tosin tarpeeksi pitkään toistettuna valhekin muuttui joillakin todeksi.
Kun Neuvostoliitto muuttui Venäjäksi, varovainen puhe jatkui. Vuodenvaihteen 2015 ja 2016 turvapaikanhakijoiden ruuhkaa pohjoisessa ei tunnustettu julkisesti valtiolliseksi operaatioksi Suomea vastaan. Eikä Fennovoima-ydinvoimalahanke tietenkään ollut missään nimessä Venäjän yritys sitoa Suomea energiantuotannon kautta otteeseensa.
Venäjä onkin Vladimir Putinin aikana käyttänyt valheita menestyksellisesti. Se on muka suojellut venäjänkielisiä naapurimaissaan, ja sen varjolla ahdistellut tai jopa valloittanut osia niistä.
Merkittävin Venäjän valhe lienee, että Kreml väittää lännen uhkaavan sitä sotilaallisesti. Sillä perusteella Venäjä vaati loppuvuodesta 2021 Naton vetäytymistä ja etupiiriä rajoilleen, Suomi mukaan lukien. Nämä tavoitteet ovat muuten edelleen voimassa.
Demokraattisten maiden yhteisvoima ei ole oikeasti uhka Venäjälle. Ei sinne kukaan halua hyökätä. Mutta lännen yhteistyö on uhka Venäjän kyvylle uhata muita. Yhdessä rintamassa seisominen estää Venäjää kiristämästä naapureitaan, ja tämän se katsoo olevan etujensa vastaista. Valhe uhasta on Venäjälle tapa oikeuttaa muiden uhkailu ja alistaminen.
Venäjän käytös ei ole mitään uutta suurvaltojen historiassa. Kansainvälisessä politiikassa on aina verhottu omia etuja yleviin, huonosti paikkansapitäviin väitteisiin. Mutta valheet välineinä ovat kuitenkin olleet vain välineitä, joita on tietoisesti käytetty jonkin todellisuuden piirteen mitätöimiseksi.
Esimerkiksi kaikki tiesivät Venäjän olevan sodan osapuoli Ukrainassa vuodesta 2014 alkaen, mutta niin vaan Minskin rauhanprosessi jouduttiin neuvottelemaan niin, ettei Venäjää tunnustettu sodan osapuoleksi.
Trumpin persoonan myötä valheen ja totuuden raja on muuttunut merkityksettömäksi.
Nyt jotain on toisin. Tärkeintä liittolaistamme, Amerikan Yhdysvaltoja, johtaa hallinto, jolle faktat ovat vain yksi mahdollisuus lukemattomien muiden näkemysten joukossa. Erityisen poikkeuksellista on se, että Yhdysvallat edellyttää nyt liittolaisiltaan omien totuuksiensa hyväksymistä ja niiden mukaan toimimista.
Tämä linjanveto kuultiin varapresidentti J. D Vancen puheessa Münchenin turvallisuuskonferenssissa. Se oli suorasanainen vaatimus Euroopan demokratioille lähteä mukaan amerikkalaiseen MAGA-kulttuurivallankumoukseen. Trumpin persoonan myötä valheen ja totuuden raja on muuttunut merkityksettömäksi. Se on nyt Yhdysvaltojen presidentin valtaoikeuksien myötä maailmanpolitiikkaa ennen näkemättömällä tavalla muokkaava voima.
Poikkeuksellisen egonsa takia Trump pitää omia sanojaan totuutena – ainakin siihen asti kunnes on toista mieltä itsensä kanssa. Ja Trump laskee liittolaisikseen vain ihmiset ja tahot, jotka ovat hänen kanssaan samaa mieltä.
Kuten autoritaarisen luonteen omaavat johtajat usein, myös Trump samaistaa itsensä ja johtamansa maan. Loukkaus häntä kohtaan voidaan silloin oikeutetusti kostaa koko maan resursseilla.
Zelenskyn helmikuun lopussa Valkoisessa talossa saama ryöpytys seurauksineen nousi juuri tästä: hän ei halunnut hiljaa hyväksyä valheita. Se loukkasi presidenttiä ja hänen sokeasti seuraavia kannattajiaan. Tämä sama asia saattaa myös johtaa Yhdysvaltain sisäiseen romahdukseen.
Historioitsija Riku Keski-Rauska kommentoi Valkoisen talon nykytilannetta ammentaen historiasta. Hän kertoo, että Paasikiven mielestä ei kannattanut matkustaa Moskovaan ellei ollut aivan pakko, sillä siellä syntyi vain huonoja sopimuksia. Tätä ohjetta Keski-Rauska kehottaa soveltamaan nyt Washingtoniin.
Meidän kannattaa siis yrittää vältellä törmäyksiä, mutta samaan aikaan vahvistaa kykyämme pärjätä ilman Yhdysvaltoja. Pienemmille kun käy valheiden maailmassa aina huonosti.
Janne Riiheläinen
Kirjoittaja on hyvin kiinnostunut historiasta, mutta ei haluaisi elää sen keskellä, kun historiaa tehdään.
