Suomen hiihtoliiton mäki-yhdistetyn huippu-urheilukoordinaattori, Kansainvälisen hiihtoliiton (FIS) mäkihyppykomitean puheenjohtaja Mika Kojonkoski on kuluneet puolitoista viikkoa ollut tavoiteltu mies, kun suomalainen ja kansainvälinen media on halunnut hänen ottavan kantaa viime vuosien suurimpaan skandaaliin.
Norjalaisten mäkihyppääjien suorituksia hylättiin MM-kotikisoissa Trondheimissa, kun julkisuuteen vuotanut video todisti kiistattomasti, että joukkue oli tietoisesti rikkonut hyppypukuihin liittyviä sääntöjä. Kiinnijäämisen masinoivat muut lajin suurmaat.
Tämän jälkeen mikään ei ole ollut lajissa ennallaan, ja tikunnokassa on paistunut muun muassa Kojonkosken entinen esimies Norjan hiihtoliitosta, lajipäällikkö Jan-Erik Aalbu.
Kojonkoski kommentoi Trondheimin MM-kisojen päätöspäivänä Yle Urheilulle, että halusi riippumattoman tutkinnan asiasta pääsevän kunnolla vauhtiin ennen kuin kommentoisi julkisuuteen itse.
Kojonkosken johtama komitea istuu mäkihypyn säännöstön päällä ja se voi esittää radikaalejakin sääntömuutoksia FIS:n ylimmän luottamusjohdon hyväksyttäviksi.
”Riittämätön pelote”
Torstaina Kojonkoski ilmoitti olevansa valmis puhumaan. Itävallan, Suomen ja Norjan menestyksekkäänä päävalmentajana toiminut kuopiolainen totesi, että juuri nyt olisi hyvin merkittävienkin sääntömuutosten aika.
– Se pelote, jossa sääntöjen vastaisesta hyppypuvusta kiinnijäävä urheilija menettää yhden kilpailun yhden hypyn tuloksen, on osoittautunut riittämättömäksi. En sulje pois, että jatkossa tällainen tapaus johtaisi aina aikaan sidottuun kilpailukieltoon, Kojonkoski sanoo.
– FIS:n lajikomiteoiden kynnys esittää merkittäviä sääntömuutoksia vuosi ennen olympiakisoja on ollut varsin korkea, mutta tässä tapauksessa voisi kieltämättä olla isojen muutosten paikka ajankohdasta huolimatta, hän jatkaa.
Kojonkoski peräänkuuluttaa, että päiden olisi pysyttävä kylminä, kun odotetaan FIS:n tilaaman riippumattoman tutkinnan tuloksia.
Mitä eroa kemialliseen dopingiin?
Kun Norja jäi kiinni systemaattisesta huijauksesta, on nostettu esiin aiheellinen kysymys: mitä eroa tällä ja kemiallisella dopingilla on?
Veridopingista kärähtävä hiihtäjä saa lähtökohtaisesti neljän vuoden kilpailukiellon. Suhteellisesti samaa hyötyä pukusääntöjä rikkomalla hakeva mäkihyppääjä menettää siis yhden ainoan tuloksen.
Irvokasta kyllä vielä tällä kaudella pukutarkastuksessa punaista saava hyppääjä on ansainnut palkintorahoja, jos on selvinnyt ensimmäiseltä kierrokselta 30:n joukkoon toiselle kierrokselle.
Esimerkiksi norjalaishyppääjistä suurmäessä hylätyt Johann Andre Forfang ja Marius Lindvik komeilevat edelleen MM-kilpailun tulosliuskoilla sijoilla 29 ja 30.
– Tässä on selvä virhe. Siruteknologian käyttöönoton jälkeen kilpailussa saa käyttää vain yhtä pukua. Jos se hylätään, pitää koko kilpailutulos mitätöidä, Kojonkoski selventää.
Vaikka hän pitää myös määräaikaisia kilpailukieltoja käyttökelpoisena työkaluna lajin palauttamiseksi eettis-moraalisesti kirkkaammille raiteille, Kojonkoski on hahmotellut toisenlaista järjestelmää, jota aikoo edistää kevään aikana ja kun FIS:n mäkikomitea toukokuussa kokoontuu.
Standardipuvut käyttöön?
– Ajaisin mallia, jossa hypättäisiin senttikoon standardipuvuilla, jotka kilpailujen ulkopuolella olisivat koko ajan FIS:n hallussa ja ne arvottaisiin kisapaikalla samalla tavalla kuin esimerkiksi tietyt olympialuokkien veneet olympiaregatassa, myös kilpapurjehdusta harrastanut Kojonkoski totesi.
Puvuissa olisi remmi, jolla niiden pituutta voisi hiukan säätää kunkin hyppääjän koon vaateisiin.
– Puku valmistettaisiin elastisesta materiaalista, joka muokkautuisi kaikkiin kehon kokoihin. XL-kokoa ei mäkihypyssä tarvittaisi. Pukuhylkäykset loppuisivat siihen.
Jan-Erik Aalbu ehdotti Trondheimin kriisilehdistötilaisuudessaan mallia, jossa joukkueet toimittaisivat urheilijoille tekemänsä puvut FIS:lle, joka taas kuljettaisi ja vartioisi niitä kilpailujen ulkopuolella.
– En tyrmää, mutta kun ne olisi urheilijoille erikseen tehty, niin porsaanreikiä jäisi. Siellä voisi olla 70-kiloiselle hyppääjälle kesällä tehty puku, mutta mies painaisikin kisakauden alussa enää 60 kiloa.
Kojonkoski myöntää, että vaikka mäkihyppy on nyt kiistattomassa kriisissä, se ei hänen mukaansa johdu siitä, ettei FIS olisi yrittänyt kitkeä pukumanipulointia.
– On tullut vartaloskannaus. On tullut pukujen mikrosirutus. Mutta silti joukkueiden intohimo ja kunnianhimo hakea kilpailuetua välineistä johtaa sääntöjen venyttämiseen ja valitettavasti myös rikkomiseen. Asia ei ole uusi: Itävalta alkoi hakea puvusta isoa kilpailuetua jo vajaa 50 vuotta sitten, ja muut ovat seuranneet perässä.
Vaikea luopua kilpailuedusta
FIS:ssä varusteisiin liittyviä sääntöjä valvoo ja esittää mäkikomitean alainen varustekomitea, jossa Suomea edustaa ex-lajijohtaja Janne Marvaila.
– Yksi ongelma on tietysti se, että kun lajin merkittävimmät maat ovat laittaneet tuotekehitykseen aivan jäätävän määrän resurssia ja rahaa, niille ei ole helppoa, jos sillä tavalla saatua kilpailuetua aletaan kitkeä tai rajoittaa. Sääntöjen mukainen kilpailuedun hakeminen varusteista eli puvuista, suksista, siteistä ja monoista on täysin hyväksyttävää, muistuttaa Kojonkoski.
Oletko itse ollut tilanteessa, jossa olet tiennyt, ettei urheilijasi läpäise varustetarkistusta, jos sellaiseen joutuu, koska puku on tietoisesti tehty sääntöjen vastaiseksi?
– Ihan noin suoraa tilannetta en urani varrelta tunnista.
