Kuuntele tuorein Ikan änäri alta tai Yle Areenassa. Aiheena muun muassa Carolina Hurricanes Mikko Rantasen lähdön jälkeen.
Suomessa on totuttu hyvään, ellei jopa todella hyvään. Kaukaisilta tuntuvat kymmenen vuoden takaiset ajat, kun suomalaisten pistepörssin voittoon NHL:ssä riitti alle 50 tehopistettä.
Kun maalimäärät liigassa ovat olleet muutenkin alati kasvamaan päin, sadasta tehopisteestä on tullut tähtipelaajien kohdalla arkirealismia.
Pisteen ottelukohtainen keskiarvo ei ole enää takavuosien kaltainen saavutus NHL:ssä. Kun kymmenen vuotta sitten pisteen keskiarvolla operoi kahdeksan pelaajaa, kuluvalla kaudella samaan on yltänyt NHL-liigassa peräti 36 peluria.
Suomalaisittain trendi on ollut laskeva. Kun vuosikymmenen taitteen jälkeen parilla kaudella peräti neljä suomalaista ylsi pisteen ottelukohtaiseen keskiarvoon, nyt lukema on pudonnut kolmen kautta enää kahteen. Mikko Rantanen ja Aleksander Barkov ovat ainoat pisteen keskiarvoon kuluvalla kaudella yltäneet härmäläiset.
Kokonaisuutena käynnissä onkin varsin vaisu suomalaiskausi NHL:ssä. Toisaalta vaisun kanssa on oltava tarkkana. Kotimainen kärki on edelleen taalajäillä kovaa valuuttaa ja yksilöinä lajin kirkkainta eliittiä, mutta kokonaisuus ei silti ole ollut aiempien vuosien tasolla.
Kaikilla omat haasteensa
Pelaajat ovat tuskailleet kuka minkäkin asian kanssa.
Mikko Rantasen laskeneissa tehoissa näkyvät kahden pelaajakaupan tuoma sekasorto kaukalon ulkopuolisessa elämässä sekä haasteet uusiin pelitapoihin sopeutumisen kanssa.
Sebastian Ahosta on huokunut sama turhautuminen ja tuska kuin muustakin paikallaan polkevasta joukkueesta ja seurasta.
Barkovin Florida puolestaan on kahden pitkän kevään jälkeen vetänyt runkosarjaa kylmästi pintakaasulla. Vain yksittäiset kärkiottelut ovat saaneet hallitsevan mestarin aidosti innostumaan. Tämä näkyy myös Barkovin pelaamisessa ja tehoissa.
Tuskin kukaan tietää, mitä tapahtui Roope Hintzille sen jälkeen, kun tämä kaudella 2022–2023 ylsi ensimmäistä kertaa yli pisteen ottelukohtaiseen keskiarvoon. Tehot laahasivat kuuman kauden jälkeen pitkään aina viime viikkoihin asti.
Myös Hintzin joukkuetoverin, polvensa aiemmin loukanneen Miro Heiskasen tehot ovat olleet voimakkaassa laskussa.
Kun verrataan suomalaispelaajien pistekeskiarvoja viime kauteen, nosteen joutuu hakemaan kakkoskorista. Viime vuosina suomalaisten pistepörssin voittoon on vaadittu yli 100 pistettä, mutta nyt kunnia irronnee reilulla 80 pinnalla. Laskua tulee noin parikymmentä prosenttia.
Myös syvädata kertoo suomalaiseliitin kaudesta samanlaista tarinaa. Vaikka suomalaiseen kansanluonteeseen kuuluva luotettavuus on edelleen monelle vahvuus ja lukemat niin sanotusti plussalla, myös kehittyneissä tilastoissa kärkipelaajien lukemat ovat olleet jo tovin laskusuunnassa monin paikoin.
Perinteinen tehotilasto ei tietenkään kerro koko totuutta eikä irrallisiin lukemiin pidä takertua liiaksi, mutta syöksy on ollut osalla kärkipelaajista yhden vuoden aikana melkoista. Esimerkiksi Ahon tehotilaston lukema on pudonnut vuodessa 29 osumaa, Barkovin 34.
Lukemat ovat voittavissa joukkueissa huimia.
Vaikka allekirjoittanutkin on usein maalaillut Aleksander Barkoville parhaan puolustavan pelaajan palkintoa useiksi vuosiksi, en usko tamperelaishyökkääjän pokkaavan palkintoa tulevana kesänä.
Barkovin pelistä tuskin löytyy heikkouksia, vaikka kuinka tiheällä kammalla harjaisi, mutta ei palkintoa tehotilaston lukemalla -1 myöskään voiteta.
Onnistujat kakkoskorista
Ei silti sovi unohtaa kauden suomalaisonnistujia.
Coloradossa Artturi Lehkonen ja Joel Kiviranta ovat pelanneet elämänsä jääkiekkoa ja Seattlessa Eeli Tolvanen on pienestä roolista onnistunut takomaan jo 21 osumaa. Myös Patrik Laineen paluuta estradeille voidaan pitää onnistuneena. San Josesta Dallasiin kaupattu Mikael Granlund kuuluu myös talven suomalaisonnistujiin.
Puolustajista Esa Lindell ja Niko Mikkola kuuluvat nimenomaan puolustajina kauden ehdottomiin onnistujiin. Kaksikko ei loista tehopisteillä, mutta oman maalinsa varjelussa kylläkin. Sama koskee Utahin Olli Määttää sekä Philadelphian Rasmus Ristolaista. Heiskasen kokonaisvaltaisuus tekee vaikutuksen, mutta ratkaisukyvyn puute ja tehojen lasku ei.
Enemmän pelanneista maalivahdeista on vaikea löytää onnistujia. Kevin Lankinen on ollut kiistatta Vancouverin tärkeimpiä pelaajia ja saikin kauden aikana arvokkaan ja ansaitun jatkosopimuksen. Lankisen jälkeen on hiljaista, sillä Juuse Saroskin on vajonnut Nashvillen syväsukelluksen mukana.
Kevään korvalla NHL:ssä on suomalaisittain poikkeuksellisen hiljaista. Roope Hintz on saanut peliään kulkemaan ja monen suomalaisen joukkueella menee hyvin, mutta yksilöinä homma on ollut odotuksiin nähden suossa tarpomista. Jos NHL:n pistepörssiä katselee kalenterivuoden 2025 osalta, kärkisijoille ei ole suomalaisten osalta tunkua.
Kevät voi muuttaa kaiken
Ehkä kaikki edellä mainittu on tyyntä myrskyn edellä. Suomen kärkipelaajat ovat kaikki siitä onnellisessa asemassa, että näiden joukkueet ovat kevään pudotuspelejä ajatellen erittäin potentiaalisia kollektiiveja. Florida, Dallas, Carolina, Colorado.
Etenkin Floridan moni odottaa lyövän moottorit tosissaan tulille vasta pudotuspeleissä. Carolinassa peli on alkanut kulkea vasta, kun Mikko Rantasen ympärillä pyörinyt sirkus rauhoittui. Dallas on yskinyt pelaamisensa kanssa, mutta parhaimmillaan se kuuluu sarjan ehdottomaan eliittiin.
Ehkä pudotuspelikevään päätteeksi joku tai jotkut voivat Stanley Cupin voittopokaali käsivarsillaan viitata kintaalla nihkeälle runkosarjalle.
Selvää yhtä kaikki on, että tahmeaksi suomalaisittain NHL:n runkosarjaa voi hyvällä syyllä kutsua.
