Kuuntele tuorein Ikan änäri Yle Areenassa. Aiheena muun muassa Carolina Hurricanes Mikko Rantasen lähdön jälkeen.
Harvoin huipputason NHL-joukkuetta on lähdetty ja pystytty mylläämään kesken kauden tavalla, jolla Colorado sen teki.
Suoritus on aidosti hämmentävä eikä lopputulosta voi ensi hätään kuin ihailla. Kauden alussa Colorado ei todellakaan kuulunut sarjan suurimpiin mestarisuosikkeihin, mutta nyt kuuluu.
Mitä tapahtui?
Kaikki alkoi syksyllä maalivahtiosaston ruoppaamisella. Vähintäänkin epäortodoksinen ratkaisu oli lyödä jo ennen joulua koko paketti uusiksi. Aleksandr Georgijev sai lähteä San Joseen ja Justus Annunen Nashvilleen. Tilalle hankittiin kaksi woodia, MacKenzie Blackwood sekä Scott Wedgewood.
Coloradon GM Chris MacFarland veti oikeista naruista, sillä peliväline on tarttunut sittemmin Colorado-maalivahtien suojiin selkeästi tiuhempaan tahtiin.
Tämä oli kuitenkin vasta alkusoittoa.
Hyökkäysosastolla nyt syvyyttä
Tammikuun lopulla rävähti todenteolla, kun seura lähetti Mikko Rantasen Carolinaan vaihdossa tšekkilaituri Martin Necasiin sekä syvyyshyökkääjä Jack Druryyn.
Tässä kohtaa liikkuivat jo mannerlaatatkin, sillä Rantanen oli kiistatta yksi Coloradon elävistä seuraikoneista. Rantanen oli 2022 mestaruuden voittaneen joukkueen avainpelaaja ja kovan ydinryhmän ehdoton johtohahmo.
Vain Coloradon seurajohto tietää todelliset syyt dramaattiseen pelaajakauppaan. Tämän kaliiberin supertähtiä ei liikutella NHL:ssä usein.
Ja lisää oli tulossa.
Ennen kuin NHL:n siirtoikkuna maaliskuun 7. päivänä sulkeutui, Colorado puki ostohousut jalkaan vielä kerran. Sentteriosastoa vahvistettiin New York Islandersin ja Bostonin veteraanipelaajilla. Brock Nelson ja Charlie Coyle tulivat täyttämään kakkos- ja kolmossentterin virkoja.
Maalivahtiosaston ohella keskushyökkääjäosaston mylläystä voi pitää paitsi todella poikkeuksellisena myös todella vaikuttavana suorituksena.
Buffalosta mestaruuden jälkihöyryissä hankittu Casey Mittelstadt oli seurajohdolta karmea ohilaukaus, eikä syvyyttä hyökkääjäosastolta löytynyt muutenkaan riittävästi mestaruuden uusimista ajatellen. Nyt löytyy.
Jos Coloradon ensimmäisen ottelun sentteriosastoa vertaa viimeisimmän ottelun vastaavaan, eroa on kuin yöllä ja päivällä.
Nelson ja Coyle ovat kokeneita pitkän linjan NHL-pelureita, jotka on marinoitu kovissa pudotuspeliliemissä. Sopeutuminen ja onnistuminen uudessa ympäristössä ovat aina oma tarinansa, mutta seurajohto iski tiskiin yhtä kaikki melko näyttävän paikkoheiton.
Kahden vuoden paikallaan polkemisen jälkeen Colorado löysi toimiston puolella silmään oikean vaihteen. Kokonaisuuden kruunasi yleispuolustaja Ryan Lindgrenin poimiminen New Yorkista.
Liigan kuumin
On myös niin, että aina näyttävät liikkeet pelaajamarkkinoilla eivät realisoidu hyväksi kollektiivin tekemiseksi jäällä. Matka on vielä pitkä Coloradollakin, mutta muiden näkökulmasta kokonaisuus toimii muutosten laajuuden huomioon ottaen hämmentävällä tavalla jo nyt.
Colorado onkin noussut läntisen konferenssin suurimmaksi mestarisuosikiksi ohi Dallasin, Edmontonin, Vegasin ja Winnipegin.
Ei Rantanen ollut Coloradossa minkäänlainen ongelma, mutta samaan aikaan totta on, että suomalaisen kauppaamisen jälkeen Coloradon voittosaldo kirjataan 15–5–1.
Avalanche on ollut Rantasen kauppaamisen jälkeen koko sarjan paras joukkue. Sen jälkeen tehdyt pelaajakaupat ovat vain vahvistaneet kokonaisuutta.
Jokseenkin mykistävinä voidaan pitää vaikka menneen viikon esityksiä Dallasia ja Montrealia vastaan etenkin otteluiden aluissa. Dallasia Colorado vei keskisen divisioonan huippuottelussa suurimman osan ottelusta miten tahtoi. Avauserän maalipaikat kirjattiin 12–2 Coloradolle ja huippupaikat 3–1.
Montrealia vastaan lukemat olivat avauserän Sirkus Sariola -henkisen ilottelun jälkeen 15–4 ja 7–0.
Jokaiselle jotakin
Coloradolla on huima määrä huippuluokan yksilö- ja erikoisosaamista. Suurimmat timantit Nathan MacKinnon ja Cale Makar soittelevat ykkösviuluja, mutta taustalta löytyy joka lähtöön jotakin.
Valeri Nitšuškin on sarjan voimahyökkääjäeliittiä, Necas nopeajalkainen taitolaituri ja Artturi Lehkonen yksi NHL:n parhaista maalineduspelaajista.
Kun tähän kaikkeen lisätään Nelsonin ja Coylen kaltaisia hyviä joukkuepelaajia, kokonaisuus alkaa olla kovaa luokkaa.
Colorado on sarjan nopein joukkue, mutta samaan aikaan siltä löytyy valtava määrä vääntövoimaa ja santapaperia kovaankin peliin. Kokonaisuus on saatu ensimmäistä kertaa mestaruuden jälkeen tasolle, jolla voi aidosti haastaa Stanley Cupista.
Siitä pisteet kuuluvat seurajohdolle. Loppu on kiinni valmennuksesta ja pelaajista.
Rantasta lähtö Denveristä varmasti kirvelee. Etenkin nyt, kun Coloradosta on taas leivottu mestariehdokas.
Toisaalta olisiko Rantasta lopulta edes tarvinnut kaupata? Mitä jos seurajohto olisikin tehnyt pelaajakauppansa käännetyssä järjestyksessä ja todennut kokonaisuuden olevan taas mestariainesta?
Palkkakatto on nousemassa lähivuosina jopa yli 100 miljoonan, joten Necasin kohdalla säästyvällä parilla miljoonalla ei lopulta edes merkitystä ole.
Tilastot: NHL.com, Natural Stat Trick
