John Tortorella aivan varmasti tiesi, mitä teki.
Philadelphia oli juuri hävinnyt Torontossa tylysti 2–7, kun aina yltiörehellinen ja teräväkielinen jenkkiluotsi avasi sanaisen arkkunsa – ja kuten aina, värikkääseen tyyliin.
Tortorella linjasi tylysti, ettei tätä edes huvita opetella valmentamaan joukkuetta, joka on tilanteessa, missä Philadelphia edelleen on.
Puhumme uudelleenrakennusvaiheesta.
Kommentit levisivät kulovalkean tavoin ja herättivät tietenkin ihmetystä. Ainakin allekirjoittaneella potkut kävivät ensimmäisenä mielessä.
Seurajohto tuskin katsoisi hyvällä lausuntoja, joissa päävalmentaja käytännössä ilmoittaa olevansa täydellisen haluton rakentamaan häviävän joukkueen kanssa parempaa huomista.
Toisaalta Tortorella on Tortorella, NHL:n suorasanaisin ja temperamenttisin valmentaja, joten seurajohdon saattoi myös kuvitella näkevän turhautumisen taakse. Sinne se ei nähnyt.
Lopulta vain paria päivää myöhemmin Philadelphia vapautti Tortorellan tehtävistään. Uskon aiemmin Columbusta, New York Rangersia, Vancouveria ja Tampaa valmentaneen valmentajan tienneen tasan tarkkaan, mitä kommenteista seuraa.
Tortorella vihaa häviämistä, eikä Flyers ole vielä aikoihin nousemassa NHL:ssä ylempiin kerroksiin.
Tuli potkut, mutta palkka juoksee vielä ensi kaudellakin. Torontossa nähtiin neljän miljoonan dollarin arvoinen lehdistötilaisuus.
Väärä valmentaja väärään projektiin
Rehellisyyden nimissä näin on parempi kaikille.
Vaikka Tortorellan ”luovuttaminen” oli erikoinen tempaus laatuaan, toisaalta se kielii iän tuomasta kypsymisestä. Tortorella kestää häviämistä huonommin kuin luultavasti kukaan toinen NHL-valmentaja.
Kun nuorempana Tortorellan kattila kiehui yli, tämä saattoi lähteä vastustajan pukuhuoneeseen erätauolla riehumaan tai tapella verbaalisesti New York Timesin kolumnistin kanssa hallin käytävällä.
Nyt tilanne saatiin raukeamaan rauhanomaisesti. Toki se maksaa Flyersille paljon.
Mutta typeryyshän tunnetusti maksaa.
Ei Philadelphian olisi koskaan pitänyt palkata Tortorellaa. Vielä viime kaudella Flyersilla oli jokseenkin kilpailukykyinen joukkue, jolla se rimpuilikin hyvin pudotuspelien porteille, mutta kuluvalla kaudella myös seurajohto heitti pyyhkeen kehään kauppaamalla isoja palasia paitsi jäältä myös pukuhuoneesta.
Joukkue meni rikki lopullisesti.
John Tortorella ei ole nuorten pelaajien kehittäjä. Tortorella ei ole pitkän projektin rakentaja, vaan virallinen NHL-ruoska, joka palkataan veteraanijoukkueeseen repimään kollektiivista irti maksimaalinen tulos.
Luultavasti jenkkikoutsi tiedostaa itsekin tehneensä väärän valinnan. Tämän ei olisi koskaan pitänyt lähteä Philadelphiaan.
Viimeistään tämän kauden kuluessa tuli selväksi, ettei luvassa ollut onnellista loppua.
Vanhalle liitolle on edelleen käyttöä
Mutta vielä ruoska viuhuu.
Moni on varmasti valmis työntämään tulisieluisen, mutta monien pelaajien arvostaman kaiken kokeneen valmentajan lopullisesti telakalle.
On totta, ettei Tortorella kuulu suuriin pelin kehittäjiin tai taktisiin älyköihin, mutta uskokaa huviksenne: piiskassa on edelleen voimaa.
Mitä enemmän NHL-maailma ajautuu koripallon tavoin itsekkäiden egoistien leikkikentäksi ja hallikäytävien mannekiinikilpailuksi, sitä enemmän Tortorellan ruoskalle on käyttöä.
Vaikka Tortorellaa demonisoidaan usein ulkopuolelta, pelaajilta kritiikkiä kuuluu harvemmin. Kitisijät ja marisijat eivät pärjää jenkkivalmentajan kanssa, mutta todella monet pelaajat ovat kiitelleet vuolaasti Tortorellaa.
Kova, mutta reilu, sanovat.
Ei tämä siis Tortorellan joutsenlaulu ollut.
NHL:ssä on edelleen joukkueita, jotka voisivat käyttää kaiken kokeneen ja nähneen valmentajan palveluita. Mutta paikan ja ajan täytyy osua seuraavalla kerralla paremmin lankulle.
Jos Tortorellan aikoo palkata, joukkueessa täytyy olla riittävä määrä jo kokeneita laatupelaajia.
Voisiko idän ikuinen luuseri Buffalo olla Tortorellan näköinen joukkue? Sabresissa on jo liigassa marinoitunutta osaamista, joka kuitenkin suorittaa jatkuvasti alle tasonsa. Ryhti ja kuri palautuisivat seuraan hetkessä, väitän.
Lännessä Tortorellalle paras joukkue olisi Nashville. Isot satsaukset tehnyt veteraanijoukkue kaipaisi isoa ryhtiliikettä päivittäistasolle – kunnon potkua ahterille.
Ruoska viuhuu vielä, eikä siihen mene kauaa.
