Finlandia Junior –voittaja Nadja Sumanen: Rambo on rakkaudentunnustus levottomia poikia kohtaan

Nadja Sumanen on yllättynyt. Yllättynyt ja iloinen tietenkin Finlandia Junior –voitosta, mutta yllättänyt myös siitä, miten monessa lyhyessäkin mainostekstissä kirjan päähenkilö Rambo kuvataan ADHD-tapaukseksi.

- Eihän kirjan 238 sivulla mainita kuin kerran ADHD ja tarkkaavaisuushäiriö.

Sumanen ryhtyi kirjoittamaan Rambosta, koska hän työssään kohtaa paljon levottomia nuoria poikia.

Rambo syö tarkkaavaisuuden häiriöön lääkettä, mutta ei kirjassa väitetä, että Rambolla olisi ADHD, Nadja Sumanen toteaa. Toimintaterapeuttina toimivan esikoiskirjailijan mukaan on paljon levottomia lapsia, joilla ei ole ADHD:tä eikä hän lähtenyt tietoisesti rakentamaan diagnosoitua henkilöä. Sumanen ryhtyi kirjoittamaan Rambosta, koska hän työssään kohtaa paljon levottomia nuoria poikia.

- Rambo on minulta rakkaudentunnustus näille pojille, joita olen elämässäni saanut kohdata.

"ADHD-lääkitys tuntui hillitsevän impulsiivisuuttani vain ajoittain, ja jos mannerlaattojani oikein heiluteltiin, saattoi tsunami päästä yllättämään. Silloin kun tunne ehti suodattamattomana lihaksiin, ei kukaan voinut vastata seurauksista."

Pepillä ja Eemelillä ei ollut ADHD-diagnoosia

Lastenkirjallisuuden tutkija Päivi Heikkilä-Halttunen on havainnut diagnostiikan lisääntymisen lasten- ja nuortenkirjoissa.

- Vaahteramäen Eemeli ja Peppi Pitkätossu olisivat saaneet tänä päivänä diagnoosin. Peppi oli myös kaltoinkohdeltu lapsi, joka olisi nykykäsityksen mukaan otettu huostaan.

Päivi Heikkilä-Halttusen mukaan leimoja tärkeämpää olisi korostaa lapsen itsetuntemusta ja luottamusta. Vaikka elämässä olisi vastuksia ja ongelmia, niistä voi selvitä.

Elämässä tarvitaan näitä Annikkeja ja Erkkejä, jotka ovat tavallisia ja lämpimiä ihmisiä.

Nadja Sumanen on samaa mieltä, että vahvuuksien ja toiveikkuuden esiintuominen on keskeistä. Ja juuri siitä hän on halunnut Rambossa kertoa. Hän kertoo myös kunnioittavansa Rambon äidin kaltaisia naisia, jotka yksinhuoltajina yrittävät selvitä niillä voimavaroilla, joita heillä on.

- Elämässä tarvitaan myös näitä Annikkeja ja Erkkejä (Rambon isäpuolen vanhemmat), jotka ovat tavallisia ja lämpimiä ihmisiä. He hyväksyvät Rambon omana itsenään ja kastelevat niitä hyviä siemeniä, joita hänessä on.

"Heräsin koputukseen. Annikki huhuili oven takana…
-Toin vähän voikkareita ja kaakaota, kun et oo koko päivänä syöny."

”Toivon, että 80 –vuotiaatkin voivat saada Rambosta ajateltavaa”

Nadja Sumanen ei ajatellut ensisijaisesti kirjoittaa nuortenkirjaa, vaan hän halusi kertoa nuoresta, jolla on huolia ja murheita enemmän kuin jollain toisella, ja kertoa miten nuori niistä selviytyy. Ihan pienempien voi olla vaikea ymmärtää kaikkia kirjan asioita, mutta yläikärajaa kirjalla ei Sumasen mukaan ole.

- Toivon, että 80-vuotiaskin saa tästä kirjasta ajateltavaa.

"Olin vajonnut joissain aivojeni sisäosissa unelmiin, mutta roikuin edelleen ja laskin. Havahduin haaveistani sillä hetkellä, kun mummeli tarttui pihtimäisellä otteella jalkohini ja alkoi kiskoa. Se oli yllättävää. Oli ajatellut, että mummeli rimpauttaisi ensin valituksen sanan talonmiehelle ja saisin tarvitsemaani lisäaikaa. Mutta siinä mummeli pumppasi ja kiskoi koipiani kirkkaana kesäkuisena kesäpäivänä. Minä venyin."

Nadja Sumasella on jo seuraavan kirjan aihe muhimassa, mutta siitä hän ei halua vielä puhua. Nyt on Finlandia Junior –palkintojuhlinnan aika, vaikka hänen persoonaansa kohdistuva huomio vähän hämmentääkin.

- Otavan kilpailun yhteydessä oli helpottavaa lähettää käsikirjoitus anonyymisti nimimerkillä, Sumanen naurahtaa.

Otavan nuortenromaanikilpailun myötä Rambo nähdään myös Kansallisteatterin lavalla joulukuussa 2015.

Tekstin sitaatit ovat Nadja Sumasen Rambo-kirjasta.