Saamen kielen siirtäminen tuleville sukupolville on vaikeaa suomenkielisessä kaupunkiympäristössä, osoittaa tuore saamelaiskäräjien teettämä selvitys.
Tutkimustulokset ovat huolestuttavia, sillä noin 60 prosenttia Suomen saamelaisista asuu saamelaisalueen ulkopuolella kaupunkiseuduilla. Suurimmalle osalle heistä saamen kielellä on suuri merkitys.
"Kielen menetys harmittaa tosi paljon"
Helsingissä asuva inarinsaamelainen Erja Morottaja puhuu vuoden ikäisille kaksoispojilleen suomea. Morottaja ei oppinut saamea kotikylässään Inarin Kaamasessa, eikä sen takia voi siirtää kieltä lapsilleen.
- Osa meistä 60-70-luvulla syntyneistä saamelaisista on sitä kadotettua sukupolvea. Vanhemmat ja isovanhemmat ajattelivat, että jotta lasten elämä olisi helpompaa, tehdään heistä suomenkielisiä. Lapsista yritettiin kasvattaa valtakielen osaajia ja samalla unohdettiin oma kieli.
- Lapsena minulla oli passiivinen kielitaito, sillä äiti ja isovanhemmat puhuivat minulle saamen kieltä, mutta minä vastasin suomeksi. Osasin kyllä saamenkielisiä lauluja ja runoja, mutta käyttökieli oli aina suomen kieli.
Niin kutsuttu kielettömyys on harmittanut Morottajaa. Hänen mielestään kielellä on suuri merkitys ihmisen identiteetille.
- Se harmittaa tosi tosi paljon. Kieli on hyvin olennainen osa kulttuuria ja ihmisen identiteettiä. Sen kautta rakentuu paljon asioita, harmittelee Morottaja.
Kielipesä ja muut tukitoimet voivat tuoda kielitaidon takaisin
Vaikka Morottaja puhuukin kaksoispojilleen suomea, haluaa hän antaa heille mahdollisuuden oppia myös saamen kieltä. Viime syksynä perustettu Helsingin ensimmäinen saamenkielinen kielipesä toi ratkaisun tilanteeseen.
- Kun lapsilleni tarjoutui mahdollisuus mennä saamenkieliseen kielipesään niin tottakai tartuin tilaisuuteen. Mikä tahansa kieli ja kulttuuri on rikkaus, oli se sitten pientä tai isoa. Koen saamen kielen ylläpitämisen velvollisuutenani. Saamenkielinen kielipesä ja päiväkoti ovat oikeasti isoja, isoja asioita meille kaupunkisaamelaisille.
Morottaja kiittelee pääkaupunkiseudun aktiivista City-Sámit -saamelaisyhdistystä. Muun saamelaisyhteisön tuella on suuri merkitys muuten suomalaisessa kaupunkielämässä.
- Järjestöjen, kuten City-Sámit -yhdistyksen kulttuuritapahtumat ja muut aktiviteetit ovat oikeasti hienoja, isoja asioita. Kun lapset tästä vähän kasvavat niin yritetään osallistua niihin, jotta kieli tulisi tutuksi myös muissa yhteyksissä.
Morottaja tietää, että hyvistä tukitoimista huolimatta saamelaiskulttuurin ylläpitäminen voi olla haastavaa kaupunkiympäristössä.
- Tottakai siinä on omat haasteensa. Mutta kielipesän lisäksi yritämme kotona lukea saamenkielisiä lastenkirjoja ja katsoa esimerkiksi saamenkielistä Unna Junná -lastenohjelmaa ja sillä lailla tehdä kieltä ja kulttuuria tunnetuksi, osaksi elämäämme.
"Toivon, että lapseni puolustavat saamen kieltä ja kulttuuria"
Saamelaisvanhempi Erja Morottaja ei odota, että hänen kaksoispoikansa muuttaisivat jonain päivänä pohjoiseen ja alkaisivat poromiehiksi. Siitä huolimatta hän toivoo, että tuleva sukupolvi puolustaisi saamen kieltä ja kulttuuria.
- Tottakai toivon, että pojat ylläpitäisivät, jatkaisivat ja puolustaisivat saamelaisuutta. Että he tekisivät jotain kielen ja kulttuurin eteen, se on minun toiveeni.
Morottaja uskoo useampien kielten oppimisen lisäävän lasten suvaitsevaisuutta. Sitä hän toivoo myös omille lapsilleen.
- Toivon, että poikani ovat avoimempia oppimaan myös muita kieliä. Uskon, että se vaikuttaa myös yleiseen suvaitsevaisuuteen erilaisia asioita ja ihmisiä kohtaan. Se on se rikkaus ja lahja, jonka toivottavasti pystyn välittämään eteenpäin heille, toivoo Morottaja.
