Vili Väisänen, 24, sai ADHD-diagnoosin peruskoulun alussa. Jo perhepäivähoidossa ja esikoulussa aikuiset kiinnittivät huomiota Vilin vilkkauteen.
Väisänen itse muistaa, että viihtyi parhaiten kotona omissa ajatuksissaan tai videopelejä pelaten ja niitä katsellen.
– Kun ihmisiä oli enemmän, sitä villiintyi porukalla. Mutta minulla akut tyhjenivät nopeasti ja halusin kotiin rentoutumaan, Väisänen kuvaa.
Väisänen pääsi ADHD-diagnoosin vuoksi pienryhmään. Pieni ryhmä helpotti opiskelua, mutta jo tuolloin Väisäsestä tuntui, että hän oli erilainen kuin toiset ADHD-diagnoosin saaneet.
– Mietin jo pienenä, että tuollako tavalla ne, joilla on ADHD, käyttäytyvät. Pohdin, onkohan minulla jotenkin erilainen ADHD.
Väisänen kokee, että hänen lapsuuden vilkkautensa oli vain ohimenevä vaihe.
– Miksi pitää heti diagnosoida jokin häiriö, jos on lapsena vilkas ja utelias? Tuntuu, että estetään olemasta lapsi ja pienennetään sitä lapsen omaa minuutta, Väisänen sanoo.
Oireet voivat muuttua iän myötä
ADHD on neurokehityksellinen häiriö, jossa on kolme ydinoiretta: tarkkaavuuden ongelmat, aktiivisuuden säätelyn vaikeus ja impulsiivisuus.
Siitä on kolme erilaista ilmenemismuotoa sen mukaan, miten oireet painottuvat.
– Lapsuudessa oireet voivat painottua yliaktiivisuuteen ja impulsiivisuuteen. Kasvun ja kehityksen myötä nämä oireet yleensä lievittyvät ainakin jossain määrin. Kouluiässä taas voivat painottua keskittymisvaikeudet, toteaa lastenpsykiatrian vastaava lääkäri Anita Puustjärvi Pohjois-Savon hyvinvointialueelta.
ADHD-diagnoosien määrä on kasvanut merkittävästi Suomessa. Pohjois-Karjalassa joka viidennellä pojalla on ADHD-diagnoosi, aikuiset hakeutuvat ADHD-tutkimuksiin sankoin joukoin, mikä kuormittaa julkista terveydenhuoltoa (Duodecim) ja ADHD-lääkkeiden käyttö on lisääntynyt huomattavasti (Kela).
On tavallista, että ADHD:hen liittyy myös muita neurokehityksellisiä häiriöitä tai esimerkiksi psyykkisiä ongelmia.
Näin vaikuttaa olevan myös Vili Väisäsen tapauksessa.
Vilkas mielikuvitus hyvitti kirjoitusvirheitä
Väisänen aloitti ADHD-lääkkeiden käytön kolmannella luokalla, mutta koki, että niistä oli hänelle vain vähän hyötyä.
– Minulla oli vaikeuksia herätä aamulla, ja siihen ne auttoivat. Ja ehkä myös vähän siihen, että pystyin paremmin keskittymään opettajan puheeseen.
Vili Väisänen etsii uutta suuntaa elämälleen.
Hän haluaisi opiskella pelialaa, näyttelemistä tai koodaamista.
Väisänen kertoo pärjänneensä koulussa ihan hyvin, vaikka joihinkin asioihin hän tarvitsi helpotusta.
Äidinkielessä Väisänen osasi kyllä kertoa tarinoita, mutta sanojen oikeinkirjoituksessa oli vaikeuksia, joten opettaja painotti virheiden sijaan tarinankerrontaa. Takala sai myös suorittaa kokeita suullisesti, koska ei aina ymmärtänyt kirjallisia kysymyksiä.
Myös ravintola-alan työpaikoissa Väisänen on huomannut, että hänen on vaikea ymmärtää moniosaisia ohjeita ja työtehtävien oppiminen kestää tavanomaista pidempää.
Hiljattain erityisopettajan johdolla tehdyissä testeissä oli vahvoja viitteitä lukivaikeuteen, mutta taustalla voi olla muutakin.
Väisäsestä tuntuukin, ettei hänen kaikkia piirteitään otettu huomioon aiemmissa tutkimuksissa.
– Silloin kaikki liittyi vain ADHD:hen. Tuntui, että tein mitä tahansa, vaikka vaan hengitin, niin sanottiin, että tuo sinun hengitystapasikin on ADHD.
ADHD:n Käypä hoito -työryhmän puheenjohtajan, lastenpsykiatri Anita Puustjärven mukaan muut haasteet voivat jäädä huomaamatta, jos keskitytään vain ADHD-oireisiin.
– Otetaan ADHD-epäily huomioon, mutta kartoitetaan samalla, onko oppimisessa vaikeuksia, perhetilanteessa huolenaiheita, stressiä, traumakokemuksia sekä jäävätkö uni ja liikunta vähäisiksi, Puusjärvi toteaa.
Vili Väisänen purkisi ADHD-diagnoosinsa, jos se olisi mahdollista.
Hän lopetti lääkkeiden käytön yhdeksännellä luokalla, koska niiden käyttö tuntui turhalta.
Puustjärven mukaan diagnoosien purkamisessa ei ole mieltä edes vakuutuksen vuoksi.
Viime vuonna uutisoitiin, että ADHD-diagnoosi voi estää vakuutuksen saamisen. Puustjärvi kuitenkin epäilee, ettei tilanne muuttuisi purkamisenkaan seurauksena.
– Jos oireista ei ole enää haittaa, ei tutkimuksia tai hoitoa tarvita. Apua haetaan siksi, että on jokin ongelma, ei siksi, että ongelmaa ei enää ole.
Juttua varten haastateltiin myös Tampereen lastenpsykiatrian erikoislääkäriä Riikka Riihosta, THL:n ylilääkäri Terhi Aalto-Setälää, kliinisen neuropsykologian dosenttia Erja Poutiaista Kuntoutussäätiöstä ja ADHD-liiton toiminnanjohtajaa Nina Hovénia.
