Pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallitus on syksyllä tuomassa eduskuntaan esityksen, jonka tavoitteena on rajoittaa ministerien välitöntä siirtymistä yrityksiin ja edunvalvontatehtäviin. Hallitus haluaa kirjata aiemmin suosituksiin perustuneen ministerikarenssin lakiin.
Ministerin siirtyminen yksityiselle on melko harvinaista mutta ei tavatonta. Moni ministeri palaa kansanedustajaksi kautensa jälkeen, mutta osan katse siintää julkishallinnon ulkopuolelle.
Ministerit ovat haluttua työvoimaa myös eduskunnan ulkopuolella paitsi osaamisensa niin ennen kaikkea verkostojensa takia.
Esimerkiksi nämä ministerit ovat viime vuosina siirtyneet pois julkiselta sektorilta:
Itä-Suomen yliopiston eurooppaoikeuden ja lainsäädäntötutkimuksen professorin Emilia Korkea-ahon mukaan pohjimmiltaan kyse on korruptiosta ja sen torjumisesta.
– Tällä pyritään siihen, että ihmiset voivat perustellusti luottaa päätöksentekojärjestelmään ja hallitusvallan käyttöön ja siihen, että jos ministeri siirtyy julkisen hallinnon ulkopuolisiin tehtäviin, niihin ei liity epäilyksiä siitä, että joku hyötyy siitä sopimattomalla tavalla, Korkea-aho sanoo.
Viime vuosina poliittiseen järjestelmään on enenevissä määrin haluttu lisätä ”turvamekanismeja”, joilla käytännössä säännellään vaikuttajaviestintää, eli lobbaamista ja päättäjien siirtymistä yksityiselle sektorille tai edunvalvontaan, eli pyöröovi-ilmiötä.
Pyöröovi-ilmiöön liittyvä eettinen harkinta on jäänyt ministereille, sillä asiasta ei ole aiempaa lainsäädäntöä Suomessa, Korkea-aho sanoo. Muualla Euroopassa vastaava sääntely on yleistä.
Suomen puuttuva lainsäädäntö ei ole jäänyt korruptiontorjuntaa seuraavilta eurooppalaisilta elimiltä huomaamatta. Euroopan neuvoston korruptionvastainen toimielin GRECO huomautti asiasta Suomea koskevassa arviointiraportissaan jo kuusi vuotta sitten. Myös Euroopan komission viimeisimmässä oikeusvaltiokertomuksessa mainitaan jälleen karenssiasia.
Näin entisen pääministerin Matti Vanhasen siirtymistä Perheyritysten liiton toimitusjohtajaksi käsiteltiin vuonna 2010:
Edellisen pääministerin Sanna Marinin (sd.) hallitus yritti säätää vastaavaa lakia syksyllä 2022, mutta silloinen eduskunta ei ehtinyt käsitellä sitä ennen istuntokauden päättymistä, ja esitys raukesi. Orpon hallituksen luonnos ja Marinin hallituksen esitys vastaavat pitkälti toisiaan.
Orpon esikunnasta kerrotaan, että hankkeen aikataulu on vielä avoin, mutta se pyritään tuomaan eduskuntaan viivästyksettä. Hankkeen verkkosivuille on merkitty esittelyajankohdaksi elokuun viimeinen viikko.
Vuosi karenssia = noin 135 000 euroa
Esityksen mukaan karenssi napsahtaa, jos ministerillä on tai on ollut pääsy sellaiseen tietoon, jota voitaisiin olennaisella tavalla käyttää uudessa tehtävässä omaksi tai toisen hyödyksi tai vahingoksi tai jos uuteen tehtävään siirtymisellä nähdään olevan ilmeinen eturistiriita ministerinä toimimiseen nähden.
Karenssin kesto voisi esityksen mukaan olla korkeintaan 12 kuukautta. Vuoden karenssilla entinen ministeri voi pudota ajankohtaisten hankkeiden kelkasta, mutta kontaktit vanhenevat hitaammin ja niitä on vaikea karenssilla rajoittaa, Korkea-aho sanoo.
Karenssin tarvetta tarkasteltaisiin ministerieron jälkeiset 12 kuukautta ja karenssin ajalta maksettaisiin ministerinpalkkiota.
Vuoden mittaiselle karenssille tulisi hintaa noin 135 000 euroa, arvioidaan hallituksen esityksessä. Jos karenssilautakunnan päätöksessä kestää yli kaksi kuukautta, korvausta voi saada vielä kaksi lisäkuuta.
Päätöksen tekee riippumaton ja itsenäinen karenssilautakunta, joka aiotaan perustaa valtioneuvoston kanslian yhteyteen. Kanslia nimeää karenssilautakunnan jäsenet.
Näin ministerien karensseista suositellaan nyt
Orpon hallitus aloitti kautensa solmimalla periaatepäätöksen, jossa ministerit sitoutuivat ilmoittamaan pääministerille ja valtion virkamieseettiselle neuvottelukunnalle, jos heille tulee aikomus siirtyä muihin tehtäviin hallituskauden aikana.
Myös Marinin hallitus aloitti kautensa solmimalla periaatepäätöksen muihin tehtäviin siirtymisestä.
Virkamieseettinen neuvottelukunta on vuodesta 2014 voinut harkintansa perusteella suosittaa ministereille enintään kuuden kuukauden karenssiaikaa. Kyseessä on kuitenkin vain suositus eikä karenssiajalta makseta korvausta.
Valtion virkamiehille karenssit tulivat vuoden 2017 alusta. Myös usein julkisuudessakin käsitellyt poliittisten valtiosihteerien ja erityisavustajien karenssit määräytyvät virkamieslain mukaan.
- Lue lisää: Yritys jäi perustamatta
- Lue lisää: Valtioneuvoston kanslia selvittää poliittisille avustajille maksetut kymmenientuhansien eurojen korvaukset
- Lue lisää: Ministerien avustajien karenssit vaihtelevat kahdesta viiteen kuukauteen, julkiselle puolelle siirtyvälle ei karenssia
Korkea-aho näkee ministerikarenssiesityksessä samoja elementtejä kuin virkahenkilöstölle tarkoitetussa laissa. Ministereille karenssin rima vaikuttaa kuitenkin olevan korkeammalla.
– Tapauskohtainen harkinta on merkittävämmässä roolissa. Ministereillä edellytyksenä on se, että uuden tehtävän katsotaan vaarantavan yleistä etua ja luottamusta hallitusvallan käyttöön, Korkea-aho sanoo.
Esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa voidaan karenssin lisäksi asettaa väliaikaisia kieltoja ministerin entiseen vastuualueeseen liittyville asioille. Tähän olisi Korkea-ahon mukaan syytä Suomessakin.
Ministeri voi esityksen mukaan myös joutua maksamaan seuraamusmaksuja, jos hän ei muista tai tajua ilmoittaa uudesta tehtävästään tai jos hän rikkoo karenssia. Seuraamusmaksut voivat korkeimmillaan olla 60 000 euroa, eli puhutaan merkittävistä summista, Korkea-aho sanoo.
Jos ministerikarenssi saadaan läpi ja voimaan, Korkea-aho toivoo, että eri karensseille annetaan hetkeksi työrauha, jonka jälkeen niiden toimivuutta voidaan tarkastella laajemmalla selvityksellä. Vasta sen jälkeen on aiheellista pohtia, olisiko avoimuuteen liittyvää lainsäädäntöä syytä laajentaa.
– Kun Jan Vapaavuori (kok.) siirtyi (Helsingin) kaupungilta yksityiselle sektorille, niin silloin jäin miettimään, että pitäisikö näillä suurimpien kuntien kaupunginjohtajilla tai pormestareillakin olla karenssi, Korkea-aho sanoo.
