Jonot psykiatriseen hoitoon ovat olleet jo vuosia maan pisimpiä Pohjois-Pohjanmaalla.
Joonas Yletyinen, 40, on jonottanut pääsyä tutkimuksiin vuodesta 2022 saakka.
– Tuntuu, että elämäni on taukotilassa.
Tilanne on ollut etenkin Oulun kaupungin alueella huono jo niin pitkään, että suurin osa Ylen haastattelemista pohjoispohjalaisista psykiatreista ei edes muista aikaa ennen pitkiä jonoja.
– Tilanne on ollut todella lohduton ja hankala. Se on herättänyt valtavasti eettistä stressiä myös työntekijöille, sanoo Oysin psykiatrian palvelualuejohtaja Sanna Blanco Sequeiros.
Jonoista kärsivät etenkin ne, joiden tilannetta ei pidetä kiireisenä, eli esimerkiksi suuri osa masentuneista tai tutkimuksiin jonottavat.
– Meidän potilaamme ovat aika lailla heitteille jätettyjä, sanoo Pohteella työskentelevä psykiatri Erfan Jahangiri.
Katso videolta, millainen psykiatrian hoitoon pääsyn tilanne on Oulun seudulla.
Jonoutuminen alkoi 20 vuotta sitten
Psykiatrian johtotehtävissä Oulun kaupungilla pitkään toiminut Jaana Hinkkala muistelee, että jonot alkoivat muodostua vuosien 2007 ja 2008 tienoilla.
– Sitä ennen ei ollut jonoa mielenterveyspalveluihin. Kaikki pystyttiin ottamaan aika lailla arviokäyntien perusteella hoitoon.
Sitten lähetteitä psykiatrialle alkoi tulla niin paljon, että potilaita piti laittaa jonottamaan.
Hinkkala näkee taustalla kaksi syytä: kaupunki kasvoi ja samaan aikaan ihmiset uskaltautuivat hakemaan hoitoa entistä matalammalla kynnyksellä. Resurssit eivät kasvaneet samaa vauhtia.
Hänen mukaansa viimeinen niitti oli, kun Oulusta lakkautettiin vuonna 2021 päihde- ja mielenterveyspäivystys, jota pidettiin päällekkäisenä sairaanhoitopiirin palveluiden kanssa.
Sen jälkeen kiireelliset potilaat päätyivät samoihin jonoihin kuin muut, eivätkä kiireettömät potilaat päässeet etenemään jonoissa.
– Se oli varmaan se pointti, missä hoitotakuu karkasi.
Oulun alueen erikoissairaanhoitoon muodostunut jono periytyi hyvinvointialueelle.
Grafiikasta näet, miten jonot kasvoivat koko maassa koronan aikaan, mutta Pohjois-Pohjanmaalla nousu jäi pysyväksi.
Etenkin alle 23-vuotiaiden jonoa on viime vuosina kasvattanut myös se, että tarve neuropsykiatrisen oireiden diagnosoinnille, eli esimerkiksi adhd-tutkimuksille, on kasvanut.
Jonoja on paisuttanut myös pula psykiatreista. Erityisen huono lääkäritilanne on lastenpsykiatrialla.
”Kyse on arvovalinnoista”
Haastateltavien mukaan iso syy on ollut se, että koko maassa, eikä varsinkaan Pohjois-Pohjanmaalla, rahaa ei ole tuntunut löytyvän psykiatrialle.
Ongelmana pidetään sitä, että psykiatrian rahan tarvetta on hankalampi perustella päättäjille kuin vaikkapa sitä, että lonkkaleikkausjonoja on syytä lyhentää.
– Kyse on arvovalinnoista, sanoo aiemmin Pohteen psykiatrian osaamiskeskusjohtajana toiminut Juha T. Karvonen.
Hänestä säästöpaine näkyy selvästi: hyvinvointialueiden aloittaminen tarjosi mahdollisuuksia, mutta nyt mennään ”eurot edellä”.
Erfan Jahangirin mukaan hoitojonossa on etenkin pienituloisia, naisia ja lapsia.
– Siellä on samoja yhteiskuntaluokkia, jotka muutenkin nykyisessä yhteiskunnassamme kärsivät.
Hänestä psykiatria on usein helppo unohtaa tai sivuuttaa. Esimerkiksi vasta valmistuneeseen Oulun yliopistolliseen sairaalaan ei tehty lainkaan tiloja psykiatrialle.
– Oletteko tosissanne, että uudessa, tulevaisuuden sairaalassa, ei ole psykiatriaa?
Odottaminen on vienyt vuosia nuoruudesta
Pohteella on ollut ongelmia myös nuorten hoitoon pääsyssä. Alle 23-vuotiaiden pitäisi päästä hoitoon muita aiemmin, kolmessa kuukaudessa hoidon tarpeen toteamisesta.
Lotta Paaso, 19, on kokenut, että hoitoa on vaikea saada.
Kun hän haki sitä ensimmäistä kertaa kahdeksannella luokalla kouluterveyden kautta, hänelle vastattiin, että teini-iässä on usein vaikeaa mutta kouluun pitäisi silti jaksaa herätä.
Pari vuotta myöhemmin hän pääsi kuuden kuukauden jonottamisen jälkeen sairaanhoitajan käynneille. Ne loppuivat, kun hän erehtyi sanomaan, että vointi on parempi. Hän jäi ilman hoitoa, mutta päätyi vain kaksi viikkoa myöhemmin taas jonoon hoidon arviota varten.
Kymmenen kuukauden jonottamisen jälkeen todettiin, että Paaso ehti täyttää 18 eikä hän voi enää saada nuorisopsykiatrian palvelua. Lopulta hän pääsi aikuisten puolelta hoitoon.
Nyt elämä on paremmalla mallilla, hän kertoo. Hoidon jonottaminen ehti kuitenkin muuttaa paljon.
– Se on vienyt elämästäni tosi paljon. Se on vaikeuttanut koulunkäyntiä, kaverisuhteita, peruselämää. Se on muuttanut omaa olemustani tosi paljon.
Yle on tutustunut haastateltujen potilaiden jonotustietoihin heidän hoitomerkinnöistään.
Toivoa paremmasta on
Nyt asiantuntijat ovat toiveikkaita, että lähes 20 vuotta kestänyt lohduton tilanne olisi kääntymässä paremmaksi. Pahin huippu alle 23-vuotiaiden jonoista on saatu taitettua.
Toimenpidelista tilanteen parantamiseksi on pitkä. Yksi merkittävä tekijä on ollut ADHD-digitutkimuspolun luominen, joka on purkanut tutkimuksia odottavia jonosta.
Myös erilaisista uusista hoitomalleista on saatu apua. Palvelualuejohtaja Blanco Sequeiros pitää merkittävänä koordinoivan hoitajan käyttöä jonojen purkamisessa.
Mallissa hoitaja käy pitkään jonottaneita potilaita yksi kerrallaan läpi ja etsii heille hoidon.
Blanco Sequeirosin mielestä kokonaiskuva tilanteesta on nyt aiempaa parempi. Hyvinvointialueiden myötä sosiaalitoimen ja psykiatrian yhteistyö on tiivistynyt ja kokonaiskuva selkiytynyt.
– Toivoa on nyt aika paljon.
