Tulevien talviolympialaisten maastohiihdon miesten edustuspaikoista saatetaan käydä jopa kaikkien aikojen kovin kilpailu, arvioi Emil Liekari.
Suomen miesten maajoukkueella on käytössään maksimiedustus eli kahdeksan paikkaa. Tilanne on parempi kuin edellisissä kisoissa Pekingissä, jolloin Suomen mieshiihtäjillä paikkoja oli vain kuusi.
Sprinteissä oli poikkeuksellisesti vain kaksi edustajaa, Joni Mäki ja Lauri Vuorinen. Distanssimatkoilla Suomea edustivat Iivo Niskanen, Perttu Hyvärinen, Ristomatti Hakola ja Remi Lindholm.
Nyt suomalaisen mieshiihdon taso on paljon laajempi ja tasaisempi. Olympiavalintojen suhteen haastetta tuo, että maajoukkueessa on kahden kerroksen väkeä.
On sprinttiin erikoistunut joukko, johon kuuluvat Vuorinen, Niilo Moilanen, Liekari, Mäki, Eero Rantala, Wiljam Mattila, Olli Ahonen ja Ike Melnits.
Myös distanssipuolella on useita vähintään top20-tasoon kyneneviä kansainvälisen tason hiihtäjiä. Niskanen, Hyvärinen, Lindholm, Ville Ahonen, Arsi Ruuskanen, Hakola, Markus Vuorela, Niko Anttola, Miro Karppanen ja Lauri Lepistö.
Päättyneellä maailmancup-kaudella ensimmäistä kertaa sprintin välieriin yltänyt 23-vuotias Liekari jahtaa ensimmäistä olympiaedustustaan.
– Kyllä tämä on varmaan yksi kovimmista taisteluista kisapaikkojen suhteen. Olympialaisiin ei voi kuitenkaan nimetä samalla tavalla hiihtäjiä kuin MM-kisoihin, jossa periaatteessa jokaisella henkilökohtaisella matkalla voi olla tuore hiihtäjä, Liekari sanoo.
Vajaa edustus potentiaalisella mitalimatkalla?
Menneellä kaudella Iivo Niskanen oli kahdesti ykkönen ja sijoittui neljästi kahden parhaan joukkoon. Lauri Vuorinen oli puolestaan sprinteissä kolmas niin maailmancupissa kuin Trondheimin MM-kisoissakin.
Heidän lisäkseen maailmancupissa tai MM-kisoissa top10-sijoitukseen pystyivät distanssimatkoilla Lindholm (7.), Hakola (9.) ja Ville Ahonen (10.). Sprinttereistä vastaavaan kykenivät Moilanen (5.), Liekari (8.) ja Joni Mäki (8.).
Ruuskanen ja Anttola ylsivät maailmancupissa useasti 15 tai 20 parhaan joukkoon. Vuorela ja Karppanen pystyivät omalla tasollaan yksittäisiin huippusuorituksiin. Vuorela oli MM-kisojen 50 kilometrin kisassa 17:s ja Karppanen maailmancupin päätöskisassa perinteisen hiihtotavan 50 kilometrin kisassa 16:s.
Perttu Hyvärisen osalta talvesta tuli ohikausi. Maailmancupissa kerran voittanut ja arvokisoissa henkilökohtaisilla matkoilla kolme kertaa kymmenen parhaan joukkoon selvinnyt konkarihiihtäjä on kuitenkin kunnossa ollessaan edelleen Suomen mieshiihtäjien parhaimmistoa.
Olympialaisten paikkavalintojen suhteen Suomen valmennusjohdolla on melkoinen palapeli koottavaksi.
Yle Urheilun asiantuntija Kalle Lassila sanoo, että tilanteesta mutkikkaan tekee, jos valitsijoiden pitää tehdä ratkaisuja esimerkiksi sprintterin ja 50 kilometrin hiihtäjän kesken.
Rukan maailmancupissa sprintin finaalissa hiihtänyt Niilo Moilanen muistuttaa, että perinteinen sprintti on suomalaisittain potentiaalinen mitalimatka. On silti mahdollista, että sprintissä ei ole täyttä neljän urheilijan edustusta.
– Kolme vuotta sitten Pekingissä ei ollut optimitilanne, että pari paikkaa jäi käyttämättä. Toivon, että sprintissä olisi lähtökohtaisesti parhaimmat miehet viivalla. Valmennus on kuitenkin se, joka tekee esityksen joukkueesta.
Finaalipaikkoja näytteiksi
Moilanen viittaa siihen, että sprinteissä voi kyllä olla täysi edustus, mutta välttämättä kaikki matkan hiihtäjät eivät ole puhtaita sprintterityyppejä.
– Uskon, etteivät kaikki sprintin hiihtäjät ole pelkästään niitä, jotka hiihtävät pelkän sprintin. Katsotaan myös niitä, jotka pystyvät osallistumaan muille matkoille.
Tällaisia hiihtäjiä ovat Ville Ahonen, Vuorela ja Lepistö. He ovat pääosin normaalimatkojen hiihtäjiä, mutta jotka ovat välillä myös sprinteissä.
Liekari ei tarkoita, että tilanne olisi distanssihiihtäjille yhtään helpompi. Hän uskoo, että sprinttereiltä vaaditaan nähtyä kovempia näyttöjä.
– En usko, että yhden tai kahden välieräpaikan hiihdot riittävät olympiapaikkaan. Pitää olla finaalitasoa.
”Ei ollut runsaudenpulaa”
Hyvärinen muistuttaa, että on epätodennäköistä, että kaikki Suomen maajoukkuemiehet ovat samaan aikaan huippukunnossa tai terveinä. Trondheimin MM-kisoista Hyvärinen sekä huippukunnossa ollut Niskanen joutuivat jäämään sairasteluiden takia Norjasta pois.
– Ei meillä ole ollut runsaudenpulaa aiempinakaan vuosina. Onkohan ikinä ollut sellaista tilannetta, että kahdeksan urheilijaa on ollut arvokisoissa samaan aikaan kovassa kunnossa. Kun peilaa tähän talveen, kahdeksan terveen urheilijan löytäminen ei ole helppoa.
Hyvärinen pitää kovaa kilpailutilannetta vain positiivisena ongelmana.
– Toivottavasti on mahdollisimman vaikea valita. Kilpailu saisi olla mahdollisimman kovaa maajoukkueen näkökulmasta.
Nimekkäitä hiihtäjiä ulos?
Kiristyneen kilpailutilanteen vuoksi olympialaisista saattaa karsiutua nimekkäitä suomalaishiihtäjiä. Esimerkiksi maailmancupissa osakilpailuvoittoa juhlineen Hyvärisen sekä olympiamitalisti Joni Mäen olympiapaikat eivät ole itsestäänselvyyksiä.
Mäki oli edellisten talviolympialaisten suomalaissankareita saavutettuaan Niskasen kanssa parisprintistä hopeamitalit. Vapaalla hiihtotavalla käydyssä sprintissä hän oli neljäs.
Mäki oli pitkään Suomen ykkösmiessprintteri, mutta aiemmin Vuorinen sekä tällä kaudella Liekari ja Moilanen ovat ajaneet ohi.
Kalle Lassila toteaa, että vaikka miesten taso on todella laaja, lopulta menestysnäkymä nousee tärkeimmäksi kriteeriksi olympiavalintojen suhteen.
– On selvää, että todella kovia hiihtäjiä tulee jäämään ensi talvena rannalle. Pidän yksinkertaisesta. Puhdas menestys henkilökohtaisella olympiamatkalla ratkaisee. Kaikki eivät pääse kokeilemaan, mutta huippu-urheilussa se ei usein mene niin.
Liekari näkee, että kaksi urheilijaa voivat olla jo nyt melko varmoja olympialipuistaan.
– Omasta mielestäni Iivo Niskanen ja Lauri Vuorinen ovat varmat ukot siihen.
