Suomelle koituvat kustannukset mittavasta ennallistamisasetuksesta uhkaavat kaataa luontokatoa ehkäisevän asetuksen EU:ssa.
Suomen hallitus ilmoitti perjantaina selvästi vastustavansa esitystä pääasiassa kustannusten takia. Suomen kanta oli ratkaiseva asetuksen hyväksymisen kannalta.
Ennallistamisen kustannukset ja niiden arviointi on ollut vaikeaa koko asetuksen valmistelun ajan. Ne ovat tarkentuneet komission vuoden 2022 esitysvuoden 931 miljoonasta eurosta nykyiseen enimmäisarvioon noin 700 miljoonaa euroa vuodessa.
Vuoteen 2030 tähtäävien toimien kustannukset maksavat jäsenvaltiot. Hyväksymisen loppumetreillä Suomen arviotu hintalappu luontokadon pysäyttämisesta metsissä, pelloilla ja vesistöissä olisi maksanut vähintään 0,5 miljardia euroa vuodessa.
– Kun kompromissiesitys tuotiin lopulta pöytään, ihan kaikkia Suomen huolia ei oltu huomioitu. Keskeisin niistä on ollut kustannukset, sanoo ympäristöneuvos Olli Ojala ympäristöministeriöstä Radio Suomen Päivän lähetyksessä.
Suomen kulut asetuksesta ovat olleet jäsenmaiden suurimmat ja ne on koettu Suomessa epäreiluksi osin siitä syystä, että Suomessa on ennallistettu ennen asetusta muita jäsenmaita enemmän myös asetukseen kuuluvia Natura-luontoalueita.
Kustannushuolia lisäsi Ojalan mukaan valtiontalouden tilanne. Huonossa taloustilanteessa, kustannusten epätarkkuuden takia Suomen vastustus lopulta kaatoi esityksen. Läpimeno oli yhdestä maasta kiinni EU-neuvostossa. Suomen kanta on ollut epäselvempi ennen lopullista käsittelyä.
Natura-alueet eivät riittäneet
Suomen oman arvion mukaan ennallistamista olisi pitänyt asetuksen mukaan lisätä jo ennen vuotta 2030 melko hyvässä kunnossa olevien Natura-alueiden ulkopuolella. Käytännössä toimet olisivat voineet tarkoittaa maa- ja vesialueiden lunastuksia valtiolle, koska valtionmetsät ja nykyiset suojelutoimet eivät riitä asetuksen erityistavoitteiden toteuttamiseen.
Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Anne Tolvasen mukaan asetuksen aiheuttamat huolet ovat olleet Suomessa, mutta myös muissa EU-maissa osin turhia.
– Osa huolista on ollut pelottelua, osa vahvistettua. Maatalous on ollut huoli Keski-Euroopassa, meillä metsät, arvioi Tolvanen lähetyksessä.
Asetukseen tehtiin jo valmisteluvaiheessa muutoksia muun muassa Suomen toiveista niiltä osin, että ennallistamista olisi voinut tehdä myös talousmetsien niin sanotuilla luonnonhoitotoimilla. Niitä ovat muun muassa lahopuiden lisäys ja säästöpuut.
Myös turvepeltojen ennallistaminen muuttui valmisteluvaiheissa Suomen kannalta joustvammaksi ja helpommaksi saavuttaa vuoteen 2030 mennessä. Kaupunkiluonnon ennallistaminen olisi kelvannut myös Suomelle.
Suomen ongelmat ovat liittyneet alusta alkaen asetuksen vaatimuksiin boreaalisella havumetsävyöhykkeellä. Käytännössä kyse on silloin myös Suomen talousmetsistä. Muun muassa asetuksen heikentämiskielto ja ennallistamisen aikataulut olisivat asettaneet tiukat reunaehdot myös metsätaloudelle Suomessa.
Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Anne Tolvasen mukaan Suomella on ollut paljon paremmat lähtökohdat arvioida asetuksen vaatimia toimia luontokadon tilanteesta. Mutta edes Suomella ei ole hänen mukaansa riittävästi tietoa taantuvien lajien tilanteista.
Asetus voidaan vielä ennen EU-vaaleja hyväksyä ilman muutoksia. Jos esitykseen halutaan muutoksia, asetuksen kohtalo jää epävarmaksi ja vaalien jälkeisen EU-kokoonpanon ratkottavaksi.
