Ole Muosát asuu Norjassa Tenojoen varressa. Hän harmittelee sitä, että kalastuskielto Tenolla jatkuu ja jatkuu.
Teno on yhdistänyt jokilaakson ihmisiä, mutta nyt vastarannalla on eri tilanne kuin Norjan saamelaisilla. Suomessa myönnettiin tälle vuodelle poikkeuslupia lohen kalastukseen saamelaisen kalastuskulttuurin ja perinnetiedon säilyttämiseksi. Norjassa ei ole vastaavaa mahdollisuutta.
– Se ei ole oikeudenmukaista ja se on harmillista, jos molemmin puolin ei ole samanlaisia kalastusoikeuksia, sanoo Muosát.
Myös Suomen puolelta kritiikkiä
Riitta Orti-Berg kuuluu Poarespaikan kantatilan oikeuden omistajiin ja haltijoihin, joille on myönnetty poikkeuslupa kahden lohen pyyntiin Tenolla. Vaikka lupa heille irtosikin, Orti-Berg pitää poikkeuslupien pohjaa epätasa-arvoisena.
– Kun ajattelee sitä, että nämä ovat kulttuuriin pohjautuvia poikkeuslupa, niin en ymmärrä sitä, miksi jotkut saavat luvan ja jotkut eivät, hän sanoo.
– Silloin ne ovat erityisoikeuksia, joita saavat ne, jotka ovat antaneet omat oikeutensa toiselle osapuolelle, kuten yhdistyksille. Vasta sitten pääsee toteuttamaan oikeuksiaan.
Orti-Berg kritisoi myös poikkeuslupahakemuksen kysymyksiä.
– Hakemuksen kysymykset eivät koskeneet saamelaisten kulttuuriperinteitä, jokisaamelaisten kalastusperinteitä. Kysymykset oli kirjoitettu niin, että niissä tuotiin esiin valtaväestön tapoja kalastaa. Siinä on ristiriita, jota en ymmärtänyt.
Orti-Berg huomauttaa, että joen toisella puolella asuu samoja saamelaisia, mutta siellä on eri tilanne maiden erilaisten lainsäädäntöjen vuoksi. Norjassa ei ole ollut poikkeuslupia kalastukseen.
– Heillä on Teno-laki, jonka mukaan he toimivat. Meillä on perustuslaki, joka antaa meille oikeudenomistajille ja saamelaisille oikeudet kulttuuriperintöömme, sanoo Orti-Berg.
Yhteensä lohia saa pyydystää 54
Tenon poikkeusluvista päätökset on antanut Lapin ely-keskus. Ely-keskuksen kalatalousasiantuntija Kare Koivisto kirjoittaa Ylelle sähköpostitse, että poikkeuslupahakemuksia läpi käydessä on otettu huomioon kalastussäännön ja lain esitöiden mukaiset perusteet.
– Näemme kalastukseen liittyvän saamelaisen kulttuurin siirtymisen erittäin tärkeänä, mutta todella heikon lohitilanteen vuoksi saaliiksi sallittavan lohimäärän on oltava hyvin maltillinen.
Poikkeusluvan saaneille myönnettiin lupa maksimissaan neljään alle 65 sentin pituiseen loheen hakemusta kohden. Yhteensä lohia saadaan pyydystää maksimissaan 54.
– Sillä ei luonnonvarakeskuksesta saadun tiedon mukaan ole vaikutusta lohikantojen kokonaistilaan, Koivisto kirjoittaa.
Suurimmassa osassa myönteisen päätöksen saaneista hakemuksista oli Koiviston mukaan hyvin otettu huomioon lohikantojen heikko tilanne. Silti myönnetyissä luvissa jouduttiin tekemään vähennyksiä pyyntiaikoihin sekä pyydysten ja saaliiksi otettavien lohien määrään.
Hylätyissä hakemuksissa ja niistä saaduissa lisäselvityksissä ei Koiviston mukaan oltu riittävästi yksilöity kalastustapaa, pyyntipaikkoja tai saaliin määrää niin, että voitaisiin varmistua, ettei lohikannalle aiheutuisi liikaa kalastuspainetta.
Kalastuksen valvontaa tehostetaan
Koiviston mukaan normaalia kalastuksen valvontaa tehostetaan niillä alueilla, joihin poikkeuslupapyynti kohdistuu. Kalastajilla on valvontaan etukäteisilmoitusvelvollisuus, jonka mukaan on ilmoitettava, minä päivinä ja missä paikassa pyydetään.
Poikkeuslupapäätöksistä on kuukauden valitusaika. Koivisto näkee hyvin todennäköisenä, että valituksia tulee.
– Ne käsitellään normaalissa järjestyksessä, mutta aika selvää on, ettei niistä päätökset enää tälle kalastuskaudelle kerkeä. Aikanaan hallinto-oikeus sitten ratkaisee päätösten perustelut, jos valituksia tulee.
